Towards a new programme (2020-24) for EU migration and asylum policies 20 years after the Tampere conclusions?

YK:n päivälle ja rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivälle osui sopiva tehtävä, kun sain johtaa puhetta keskustelussa, jossa pohdittiin maahanmuuttajien kotoutumista Euroopan Unionin arvojen näkökulmasta.

Keskustelu oli osa Suomen EU-puheenjohtajakaudelle sijoittunutta From Tampere 20 to Tampere 2.0 -konferenssia, jonka Euroopan muuttoliikeverkosto EMN, European Policy Centre ja Odysseus Network järjestivät Finlandia-talossa Helsingissä. Konferenssissa käsiteltiin 20 vuotta sitten Tampereella pidetyn EU-huippukokouksen päätelmiä, jotka tunnetaan nimellä Tampere Conclusions  ja joiden pohjalta lähdettiin tuolloin kehittämään EU:n yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa. Sen ytimessä oli määrä olla ihmisoikeuksien kunnioittaminen.

Miten EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkakäytäntöjä tulisi kehittää nyt, 20 vuotta myöhemmin, kun toive yhteisestä maahanmuuttopolitiikasta näyttää liukuvan yhä kauemmaksi, kun EU-jäsenmaiden välillä vallitsee erimielisyys ja epäluulo ja kun yhteisten toimintamallien sijaan turvaudutaan vaihteleviin väliaikaisratkaisuihin? Kysymys on tärkeä, sillä viime kädessä kysymys yhteisestä eurooppalaisesta turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikasta on kysymys yhteisistä eurooppalaisista arvoista: autammeko apua tarvitsevia, kohtelemmeko kaikkia ihmisarvoisesti, huolehdimmeko EU:n jäsenmaina velvollisuuksistamme tasapuolisesti ja solidaarisesti.