Arkkipiispan tehtävät

Sana piispa juontuu kreikan kielen sanasta episkopos, joka tarkoittaa kaitsijaa. Alun perin piispa oli paikallisseurakunnan johtaja, sittemmin laajemman kirkollisen alueen, hiippakunnan, esimies. Piispan tehtävänä on vaalia kirkon ykseyttä ja edistää kirkon tehtävän toteutumista hiippakunnassaan.

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on yhdeksän hiippakuntaa. Kukin piispa johtaa oman hiippakuntansa hallintoa ja toimintaa sekä valvoo seurakuntia ja pappeja.

Piispa valvoo erityisesti sananjulistusta ja sakramenttien hoitamista. Hän vihkii virkaan papit, lehtorit, diakonit ja diakonissat. Hiippakuntansa seurakunnissa piispa toimittaa piispantarkastuksia, joissa hän muun muassa neuvottelee luottamushenkilöiden ja työntekijöiden kanssa seurakunnan toiminnasta ja tulevaisuudensuunnitelmista.

Turun ja Suomen arkkipiispa (kreik. arkhos, päämies) on piispoista ”ensimmäinen vertaistensa joukossa”. Hän toimii kirkon keskeisten yhteisten elinten kuten kirkolliskokouksen, kirkkohallituksen ja piispainkokouksen puheenjohtajana. Arkkipiispa edustaa kirkkoa kotimaassa ja ulkomailla ja vastaa kirkon ekumeenisista ja ulkomaisista suhteista. Hän ei kuitenkaan ole toisten piispojen esimies eikä hänellä ole toimivaltaa toisen hiippakunnan alueella.

Paikallisesti piispallinen vastuu ja piispan tehtävät jakautuvat arkkihiippakunnassa kahden piispan, arkkipiispan ja Turun arkkihiippakunnan piispan kesken. Arkkipiispan ensisijaiseen vastuualueeseen kuuluu Turun rovastikunta, joihin kuuluu 9 seurakuntaa. Piispan ensisijaiseen vastuualueeseen kuuluvat arkkihiippakunnan muut rovastikunnat ja seurakunnat, yhteensä 42 seurakuntaa. Piispa myös johtaa tuomiokapitulia ja sen toimintaa.