Romano Mission 120-vuotisjuhlamessu, Malmin kirkko

Joh. 21:1-14

Paluu arkeen voi joskus tuntua raskaalta. Luulen, että tiedät sen tunteen, kun miellyttävän ja hauskan tilaisuuden jälkeen on ryhdyttävä jälleen miettimään arkisia askareita ja koetettava palata monenlaisten velvollisuuksien pariin. Lomamatka tai läheisten ja ystävien kanssa vietetty viikonvaihde ovat voineet olla niin viihdyttäviä, että tuntuu haikealta, ellei jopa ikävystyttävältä luopua niistä ja suunnata arkeen. Mieli viipyy vielä kauan mukavissa muistoissa ja tunnelmissa, vaikka ajatukset pitäisikin suunnata uusiin välttämättömiin haasteisiin.

Tällainen on tilanne, josta löydämme tänään Jeesuksen opetuslapset. Päivän evankeliumi kuvaa asian erinomaisen hyvin ja tarkasti. Pietari ja muutamat muut opetuslapset ovat lähteneet harjoittamaan vanhaa ammattiaan, kalastamista. Tuttua puuhaahan se heille on, kokeneita kalamiehiä kaikki. Kalastajan työhön on pitänyt palata, sillä ei ole oikein muutakaan vaihtoehtoa. Pietarin ja kumppaneiden on kuitenkin vaikea keskittyä tuttuihin kalastajan rutiineihin, veneen ohjaamiseen, verkon heittämiseen ja jälleen sen veneeseen vetämiseen. Aivan epäilemättä heidän ajatuksensa ovat muualla.

Pietarin ja muiden opetuslasten ajatukset olivat siinä merkillisessä kokemusten kokonaisuudessa, joka oli alkanut kolmisen vuotta aikaisemmin, kun Jeesus oli kutsunut heidät seuraajikseen. He olivat lähteneet Jeesuksen mukaan ja jättäneet työnsä ja vaihtaneet sen toisenlaisiin vastuisiin. He olivat kuulleet Jeesuksen opetuksia Jumalan valtakunnasta. He olivat suorastaan imeneet itseensä Jeesuksen opetuksia. He olivat todistaneet, kuinka Jeesus kohtasi köyhiä, sorrettuja, aikansa yhteiskunnan reunoille unohdettuja, nälkäisiä, sairaita ja kuolevia. He olivat omin silmin nähneet ja omin korvin kuulleet, miten Jeesus toi ihmisille ylimaallisen toivon, Jumalan läsnäolon kokemuksen ja elämänilon. He olivat huomanneet, miten paljon vaikuttaa se, että ihminen voi kokea saavansa synnit anteeksi ja ottaa vastaan armon. Jeesus oli Jumalan asialla, ja sen ihmiset kyllä huomasivat. Jeesuksen seurassa sai itsekin ottaa vastaan muiden huomiota. Tuo aika Jeesuksen kanssa oli ollut rikasta ja unohtumatonta.

Sitten kaikki oli loppunut. Jeesus oli ristiinnaulittu rikollisen tavoin, ja ristillä hän oli myös kuollut. Katastrofi oli täydellinen. Kaikki se, mihin Pietari ja muut opetuslapset ja kaikki Jeesuksen seuraajat olivat luottaneet ja uskoneet, oli pyyhitty pois. Pitkäperjantai oli merkinnyt unelmien ja toivon loppua. Mutta tähän ei kaikki ollutkaan päättynyt. Suurin hämmennys nousi lopulta siitä, että Jeesus ei jäänyt hautaan. Hän oli noussut kuolleista. He olivat nähneetkin Jeesuksen, joka oli ilmestynyt heidän keskelleen, kun he olivat lukkiutuneet sisätiloihin pelätessään vainoa.

Nyt, kalastusveneessä yöllä verkkoja heittäessään ja niitä jälleen veneeseen vetäessään opetuslapset muistelivat menneitä tapahtumia. Ei ollut selvyyttä, mitä tulevaisuus toisi tullessaan. Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella, ennen kaikkea siitä, että Jeesus näyttikin olevan elossa? Mihin pitäisi suunnata? Näissä hämmentävissä tunnelmissa oli ollut vain pakko palata arkeen, niin vaikealta kuin se olikin tuntunut. Elämän piti jatkua ja työtä tehdä. Ei voinut jäädä tunnelmoimaan menneissä muistoissa. Arki vaati ankarasti huomiota. Paluu arkeen oli raskasta, varsinkin tänä yönä, kun saalista ei ollenkaan järvestä noussut.

Päivän evankeliumi jatkuu kuitenkin kiinnostavasti. Se siirtää huomion aivan uudenlaiseen todellisuuteen. ”Aamun koittaessa Jeesus seisoi rannalla, mutta opetuslapset eivät tunteneet häntä. Jeesus huusi heille: ”Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?” ”Ei ole”, he vastasivat. Jeesus sanoi: ”Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte.” He heittivät verkon, ja kalaa tuli niin paljon, etteivät he jaksaneet vetää verkkoa ylös. Silloin se opetuslapsi, joka oli Jeesukselle rakkain, sanoi Pietarille: ”Se on Herra!””

Se on Herra. Vähitellen opetuslasten tajunnassa kasvoi ymmärrys, että itse Jeesus heille rannalla huusi. Ylösnoussut ja kuoleman voittanut Herra puhutteli seuraajiaan ja kysyi ensimmäiseksi, onko heillä syötävää. – Tällainen on oikea Herra ja Johtaja. Hän huolehtii seuraajistaan ja heidän hyvinvoinnistaan. Hän neuvoo, miten kannattaa toimia, minne verkot on hyvä heittää. Sanalla sanoen, Herra johdattaa omiaan.  Tämä Herra myös valmistaa seuraajilleen ateriaa, jotta he voivat saapua valmiiseen pöytään.  ”Tulkaa syömään!”, Herra sanoo.

Tulkaa syömään. Niin sanoo ylösnoussut Herramme Jeesus myös meille tänään täällä Malmin kirkossa. Ehtoollispöytä on juuri tuollainen Herramme valmistama ateria, jonne hän kutsuu seuraajiaan saamaan uuden voiman. Eihän tässä leivässä ja viinissä paljon energiaa ole, mutta ehtoollisen voima ei perustukaan suureen annoskokoon. Se perustuu yksinomaan siihen, että tässä leivässä ja viinissä on itse Jeesus Kristus läsnä. Hänen voimansa on tänään tarjolla meillekin, hänen ylösnousemusvoimansa, joka nujersi kuoleman mahdin ja pimeyden vallat. Siinä voimassa on turvallista palata arkeen ja kaikkiin sen haasteisiin.

Tänään kristittyjen pääsiäisjuhlan jatkuessa juhlimme myös Romano Mission 120-vuotista historiaa. Näin kauan on Romano Missio ollut mukana maamme romaniväestön arjessa ja tuonut toivoa niiden arkisten kokemusten keskelle, jossa on koettu omaa voimattomuutta, ympäröivän maailman piittaamattomuutta ja syrjintää. Romano Mission monipuolinen työ on ollut romaniväestön omaa työtä oman väen voimaannuttamiseksi muistuttamalla romanien oikeuksista ja pitämällä yllä ainutlaatuista romanikulttuuria. Tänään on aika kiittää Jumalaa järjestön niin entisistä kuin nykyisistäkin vastuunkantajista. Ilman heidän kaukokatseista toimintaansa ja panostustaan romaniväestön hyväksi moni asia olisi tänään epäilemättä huonommalla tolalla.

Romano Mission perustehtäviin kuuluu tarjota romaneille hengellistä tukea. Usko Jeesukseen on tärkeä ulottuvuus suomalaisessa romanikulttuurissa. Siksi on hyvä juuri tänään Romano Mission juhlapäivänä kuulla Jeesuksen kutsu: Tulkaa syömään. Tulkaa iloitsemaan Jumalan rakkaudesta ja johdatuksesta. Tulkaa ottamaan vastaan ikuisen elämän ruoka. Näin meitä kutsuu yhteyteensä ylösnoussut, kuoleman voittanut Herramme Jeesus Kristus. Hän antaa meille voiman palata arkeen, kun tämä juhlahetki on ohi ja kun on jälleen aika kohdata arjen haasteet ja kysymykset. Pääsiäisen ilo on sitä, että ylösnoussut Jeesus on sinun kanssasi myös arjessasi. Siellä arjessa on suuri hetki, kun saa huomata Jumalan rakkauden ja johdatuksen. Silloin voi opetuslapsi Johanneksen tavoin todeta: Se on Herra.