Varautuminen on toivon vahvistamista

Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 12 

Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan, missä hänen kuolleista herättämänsä Lasarus asui. Jeesukselle tarjottiin siellä ateria. Martta palveli vieraita, ja Lasarus oli yksi Jeesuksen pöytäkumppaneista.
    Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua.
    Juudas Iskariot, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja josta sitten tuli hänen kavaltajansa, sanoi silloin: ”Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille.” Tätä hän ei kuitenkaan sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan. Jeesus sanoi Juudakselle: ”Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten. Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole.” 

Joh. 12:1–8  

Paistaakohan huomenna aurinko vai peittyykö se pilvien taakse? Sataako vai onko poutaa? Kuinkahan alkaneen viikon aikana pitäisi pukeutua? Tällaiset meille kaikille tutut pohdinnat ovat osoitus kyvystämme suunnata ajatuksia tulevaisuuteen. Pystymme kuvittelemaan erilaisia mahdollisuuksia sille, miten asiat etenevät. Tulevaisuuteen tähyäminen ohjaa meitä varautumaan. Sateenvarjon mukaan ottaminen päiväkävelylle epävakaisessa säässä nousee samasta tarpeesta kuin rahan säästäminen yllättäviä menoja varten tai viranomaisten suositteleman 72 tunnin kotivaran kokoaminen häiriötilanteiden varalle. Tulevaisuutta voi yrittää ennustaa, mutta varmuudella sitä ei voi tietää. Siihen voi ainoastaan varautua. 

Palmusunnuntai aloittaa hiljaisen viikon. Matka kohti Golgataa on alkanut, matka, jonka kulun me hyvinkin tiedämme, mutta joka Jeesuksen oppilailta oli pimennossa. He olivat menossa Jerusalemiin pääsiäisjuhlille, ja heidän ajatuksensa askartelivat epäilemättä tulevassa hienossa juhlassa. Toki he mielessään piirsivät kuvaa siitäkin, miten Jeesus jälleen puhuttelisi ihmisiä julistamalla sanomaa Jumalan valtakunnasta. Kenties sairaitakin paranisi. Opetuslapset ja muut Jeesuksen seuraajat varautuivat hyvin toisenlaiseen tulevaisuuteen kuin siihen, joka lopulta toteutui. 

Jeesukselle itselleen tulevien päivien kulku vaikuttaa olleen varsin selvä. Kun Maria voiteli Jeesuksen jalat arvokkaalla öljyllä, Jeesus totesi, että Maria teki sen Jeesuksen hautaamista varten. Pääsiäisjuhlan odotuksen valoisaan ja odottavaan tunnelmaan tuli särö, kun Jeesus viittasi kuolemaansa. Sekä hän että Maria olivat varautuneet siihen, että tapahtumat Jerusalemissa voisivat saada synkän sävyn. 

Muiden opetuslasten ajatuksista ei anneta evankeliumissa viitteitä. Ainoastaan Juudas Iskariotin reaktio Marian toimintaan on kerrottu. ”Juudas Iskariot, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja josta sitten tuli hänen kavaltajansa, sanoi silloin: ”Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista?” On ilmeistä, että Juudas ei vielä ollut elätellyt ajatusta Jeesuksen kavaltamisesta. Se juolahti hänen mieleensä vasta myöhemmin. Nyt hän paheksui näkemäänsä ja piti arvokkaan voiteen käyttämistä Jeesuksen jalkojen voiteluun silkkana tuhlauksena. Evankelista Johannes tulkitsee Juudaksen reaktiota arveluttavaksi: Juudas oli evankeliumin mukaan varas, joka opetuslapsijoukon taloudenhoitajana halusi rahat itselleen, vaikka hurskaasti kertoi ajattelevansa köyhiä. 

Olipa Juudas varas tai ei, hänen suhtautumisensa tulevaisuuteen oli toisenlaista kuin Jeesuksen. Hän ei tähynnyt kovin kauas eikä osoittanut varautuvansa siihen, että asiat kehittyisivät huonoon suuntaan. Juudakselle näytti olevan tärkeintä saada hyötyä, ehkä jopa henkilökohtaista hyötyä juuri tästä hetkestä. Niin sanottu hetkessä eläminen ja kulloinkin käsillä olevan hetken arvostaminen on tärkeää. Kovin usein juuri nyt käsillä olevan hetken merkitys hämärtyy, kun mieli ajattelee tulevaa murehtien. Murehtimiseen Jeesus ei kannusta.  

Hetkessä elämisen ei kuitenkaan pidä sysätä syrjään tulevaisuuteen varautumista. Tulevaisuuteen varautumisen taustalla voi olla huolta ja murhetta, mutta koko tulevaisuuteen varautumisen ideana on myönteinen ajatus siitä, että mahdollisista vaikeuksista selviydytään ja elämä jatkaa kulkuaan. Vaikka Jeesus puhui seuraajilleen kuolemastaan, hän tiesi, että kauheudestaan huolimatta kuolema ei ole kaiken loppu. Varautuminen on tulevaisuuteen katsomista luottavasti ja toiveikkaasti. 

Varautuminen tulevaan on omana aikanamme erityisen ajankohtaista. Suomalainen yhteiskunta kipuilee juuri tällä hetkellä monien tulevaisuutta varjostavien näkymien otteessa. Mitä enemmän yllättävät ja vaikeat tilanteet tulevat eteen, sitä enemmän energiaa kuluu yrityksiin niiden ratkaisemiseksi ja sitä vähemmän ajatuksia riittää pitkän tähtäimen suunnitelmien tekemiseen. Tämän hetken ajankohtaiset haasteet vievät voimia pitkän tähtäimen varautumiselta. Maailmanpolitiikassa toimii valtionjohtajia, jotka eivät tunnu edes ajattelevan tulevaisuutta tai ratkaisujensa seurauksia, vaan toimivat hetken mielijohteesta vailla selvää suunnitelmaa ja tulevat siten aiheuttaneeksi hätää ja kärsimystä. 

Tänään palmusunnuntain evankeliumi kertoo paljon suhtautumisesta tulevaisuuteen. Matka kohti Golgataa alkaa, ja tuolla matkalla askel kerrallaan astutaan yhä syvemmälle vaikeisiin tilanteisiin ja yhä varjoisampiin tunnelmiin. Alkavalla hiljaisella viikolla ilmassa on jotakin pahaenteistä. Viikon lopulla, pitkänäperjantaina, pimeys on syvintä. Silloin ei ole mahdollista edes voidella Jeesuksen ruumista ennen hautaamista kuten juutalaisuudessa oli tapana, ja siksi Maria teki voitelun jo muutamia päiviä aikaisemmin. 

Palmusunnuntaina, hiljaisen viikon ja tulevien tapahtumien kynnyksellä Jeesuksen seurassa kulkeneet kokivat ajan suunnan vääjäämättömyyden: Menneisyyteen ei voi palata eikä tulevaisuuteen voi etuajassa tunkeutua. Menneisyydestä tiedetään varmuudella paljon, tulevaisuudesta ei  tiedetä varmuudella mitään. Emme voi muuta kuin olla sidottuina juuri tähän ohikiitävään hetkeen mennen ja tulevan välissä. Palmusunnuntain evankeliumissa Jeesuksen opetuslapset ja muut seuraajat eivät vielä tienneet, mitä tulisi tapahtumaan. Me tiedämme, mitä lopulta tapahtui, mutta niin tiesi myös itse Jeesus.  

Hyvä seurakunta. Tulevaan on tarpeellista varautua, ja silti on tärkeä elää tässä hetkessä. Toisaalta tässä hetkessä on tärkeä elää ja ottaa se vastaan Jumalan lahjana, ja silti on tärkeää varautua tulevaan, myös ajallisen elämän päättymiseen.  Varautuminen tulevaan on työtä toivon kannustamana toivon vahvistumisen hyväksi. Toivon vuoksi Jeesus julistaa Jumalan valtakunnan tulemista. Siksi hän kulkee edessään olevan polun loppuun saakka, Golgatalle ja hautaan asti. Hän kannustaa meitä tähyämään tulevaisuuteen ja katsomaan niiden tummien pilvien toiselle puolelle, jotka kenties nyt herättävät meissä huolta tulevaisuudesta. Jeesuksen seurassa on turvallista matkata kohti tulevaa.