Valta ja viisaus

Ranskalaissyntyinen paavi Urbanus IV ehti vaikuttaa paavinistuimella ainoastaan runsaan kolmen vuoden verran, vuodesta 1261 vuoteen 1264. Tuolloinkin Euroopassa oli levotonta. Rooma oli mahtavalle päättäjälle liian vaarallinen paikka, ja siksi paavi Urbanus joutui työskentelemään Orvieton kaupungissa yli sadan kilometrin päässä Roomasta. Paavi Urbanus muistetaan ennen kaikkea tarmokkaana hallintomiehenä, joka pyrki vakiinnuttamaan kirkon asemaa niillä uusilla alueilla, joille kirkollinen elämä oli päässyt vähänkin juurtumaan.

Vain joitakin aikoja ennen kuolemaansa Urbanus teki päätöksen tuomiokapitulin perustamisesta kauas Euroopan pohjoisreunalle Ruotsin valtakunnan itäosaan, Turkuun. Tuomiokapitulia oli yritetty panna alulle paavillisella päätöksellä aiemminkin, mutta asiat eivät olleet pohjoisessa edenneet. Päätöksen toimeenpano venyi ilmeisesti jälleen sen verran, että tuomiokapitulin perustamisvuodeksi tuli 1276. Joidenkin tutkijoiden arvioiden mukaan kapituli saattoi aloittaa toimintansa jo 1266. Yhtä kaikki, kristillinen usko oli vaikuttanut tällä alueella toki jo pidempään, mutta vasta asianmukaisen tuomiokapitulin myötä se saattoi vakiintua ja ulottua kauemmas laajassa valtakunnan itäosassa.

Tuomiokapitulin perustaminen nivoi kaukaisen Suomen muuhun Eurooppaan monin tavoin. Vaikka tuomiokapituli oli ennen kaikkea kirkollinen hallintovirasto, siitä tuli aikaa myöten myös osa kristilliseen uskoon nojaavaa valtiokoneistoa. Kirkon merkitys ulottui laajalle jo senkin vuoksi, että se kuului ylikansalliseen instituutioon, mahtavaan katoliseen kirkkoon, jonka kautta vaikutteita muualta Euroopasta ja maailmasta saapui Aurajoen rannoille ja tästä edelleen laajemmalle Ruotsin Itämaata. Tuomiokapitulin perustaminen vahvisti sen, että kirkko oli merkittävä, ellei peräti merkittävin vallankäyttäjä nykyisen Suomen alueella.

Alkaneena suomalaisen sivistyksen juhlavuotena keskitytään siihen, mitä pysyvää ja rakentavaa kirkko on saanut maassamme aikaan. Koulutuksen tukeminen on tärkeimpiä kirkollisen vallankäytön hedelmiä, joiden siemenet kylvettiin heti kristillisen vaikutuksen alettua. Reformaation myötä henkilökohtainen Raamatun lukeminen ja myöhemmin katekismuksen opiskelu tulivat tärkeiksi tavoitteiksi, ja niin seurakuntalaisia kannustettiin ja suorastaan velvoitettiin lukutaidon kerryttämiseen. Kirkko oli keskeinen toimija myös silloin, kun Turun Akatemia perustettiin maamme ensimmäiseksi korkeakouluksi. Tuomiokapitulilaitos antoi tärkeän esikuvan sittemmin vahvistuneelle maalliselle julkiselle vallalle, sen hallintokäytännöille pöytäkirjoineen ja toimivallaltaan asianmukaisine päätöksentekoelimineen.  Kirkko huolehti köyhäinhoidosta, diakoniasta, aikana, jolloin yhteiskunnan muut tukiverkot olivat olemattomat. Kirkon suojissa kehittyi monipuolinen kulttuuri, jonka aikaansaannokset ovat nähtävillä ei ainoastaan kirkkorakennuksissa vaan laajemmin koko yhteiskunnassa. Eikä sovi unohtaa kirkon vaikutusta suomalaisen identiteetin ja yhteisten arvojen rakentumiseen.

Valtaa käytetään kaikkialla, missä ihmiset järjestävät yhteistä elämäänsä. Siksi on kysyttävä, mikä ylipäätään tekee vallankäytöstä viisasta? Millaista julkisen vallan tulisi olla, jotta ne varjopuolet, jotka vallankäyttöä aina uhkaavat, pysyisivät aisoissa?

Loppiaisen evankeliumissa kerrotaan vallankäytöstä. Juudeassa hallinnut Rooman imperiumin vasallikuningas Herodes Suuri oli julma hallitsija, jonka tiedetään epäluuloisuutensa lietsomana raivanneen julmasti pois tieltään jopa sukulaisiaan, jotta kukaan ei uhkaisi hänen asemaansa. Lastenmurha Betlehemissä on yksityiskohta, joka noudattaa muista lähteistä piirtyvää kuvaa Herodeksesta ankarana ja häikäilemättömänä vallankäyttäjänä.

Loppiaisen evankeliumin toinen vallankäyttäjä on kolmen miehen seurue, joka saapui kaukaa idästä kumartamaan vastasyntynyttä Jeesusta. He olivat tietäjiä, oman aikansa ja kulttuuripiirinsä oppineita ja siksi arvostettuja auktoriteetteja. Heidän saapumisensa Betlehemiin kuvastaa kristillisen uskon kansalliset, etniset ja kulttuuriset rajat ylittävää luonnetta. Jeesus ei ole vain minua tai meitä varten, hän on kaikkia varten.

Loppiaisen evankeliumi asettaa rinnakkain kahdenlaiset vallankäyttäjät: yhtäältä omat etunsa varmistavat, keinoja kaihtamattomat ja omiin sisäisiin yllykkeisiinsä ja jopa kuvitelmiinsa luottavat, ja toisaalta ne, joiden arviot ja ratkaisut perustuvat tietoon, harkintaan ja yhteisen hyvän etsintään. Evankeliumi tulee ottaneeksi esille vielä yhden seikan, jota voi pitää viisaan vallankäytön ja myös viisaasti hoidetun julkisen vallan oleellisena, ellei jopa oleellisimpana piirteenä. Tämä piirre on vallanpitäjien nöyryys.

Vain itämaan tietäjät, arvovaltaiset tähtitaivaan tarkkailijat, saapuivat kumartamaan ja kunnioittamaan avutonta, heikkoa ja vähäpätöisiin oloihin syntynyttä lasta. Nämä elämässään ilmeisen menestyneet toivat arvokkaita lahjoja hänelle, jonka menestymisen mahdollisuudet inhimillisesti ajatellen olivat kovin heikot. Herodeksen toiminta oli toisenlaista. Valta voi sokaista ja tehdä ylimieliseksi, kyvyttömäksi katsomaan riittävän laajalle ja kauas. Sen tulee kuitenkin rakentua nöyryydelle, joka tunnistaa vallan mukanaan tuoman vastuun, kunnioittaa ihmisiä ja etsii yhteistä hyvää. Ilman nöyryyttä ei vallankäyttö ole koskaan viisasta.

Loppiaisen evankeliumissa on vielä kolmas vallankäyttäjä. Itämaan tietäjät tulivat tapaamaan vastasyntynyttä juutalaisten kuningasta, joka Herodeksen mielestä oli avuttomana vauvanakin pelottava ja uhkaava. Avuttoman lapsen valta on Jeesuksen tapauksessa niin suuri, että edelleen parituhatta vuotta evankeliumissa kuvattujen tapahtumien jälkeen hänen syntymäänsä juhlitaan. Kaikkialla maailmassa häntä rukoillaan ja hänen nimessään kokoonnutaan säännöllisesti lukemattomiin jumalanpalveluksiin ja muihin tilaisuuksiin. Jeesuksen persoonalla ja opetuksilla on uskomaton merkitys ja vaikutus. Hänen vallankäytössään on mukana kauas katsova, ihmistä kunnioittava viisaus. Siihen liittyy se nöyryys, jota meidän Jumalamme osoittaa, kun hän syntyi ihmiseksi Jeesuksessa. Siinä on malli niin kirkon ja tuomiokapitulin toiminnalle kuin kaikelle julkiselle vallankäytölle, sillä Jeesus osoittaa, mitä on Jumalan rakkaus.