Saarna Turun Martin seurakunnan piispantarkastusmessussa 20.9.2020

Luuk. 10: 38-42

Viimeisen puolen vuoden aikana maailma on koettanut tulla toimeen koronapandemian kanssa. Pandemia on ulottanut vaikutuksensa kaikkialle. Kuluneet kuukaudet ovat vaikuttaneet tärkeysjärjestyksiin. Se, mitä pidettiin ennen tärkeänä, ei enää ole sitä. Toisenlaiset asiat ovat nousseet arvokkaiksi.

Terveyteen suhtaudutaan nyt vakavammin kuin aiemmin. Talouskysymykset askarruttavat näinä viikkoina valtion, kuntien ja seurakuntien päättäjiä. Tulot ovat pienentyneet. Työt ovat vaarassa loppua. Lomautukset, irtisanomiset ja niiden uhka tuntuvat monessa kodissa raskaalta painolastilta. Suunnitelmia on jouduttu muuttamaan. On pitänyt miettiä, miten uuteen tilanteeseen voi sopeutua. Huoli tulevasta on ollut mielessä.

Tärkeysjärjestysten muuttuminen ei tunnu mukavalta. Tutut tavat toimia ja ajatella pakotetaan toisenlaisiksi. Huolestuneisuutta on ilmassa. Piispantarkastuksen ohjelmaakin täällä Martin seurakunnassa olemme joutuneet muuttamaan. Mutta vaikka koronapandemiaa ei olisi tullutkaan, olisimme pohtineet aivan tiettyä asiaa. Sen parissa olemmekin seurakunnassa nyt tiiviisti työskennellet.

Mikä on Turun Martin seurakunnan elämässä ja työssä tärkeää? Entä mikä ei ole tärkeää? Mistä halutaan pitää kiinni?  Mistä voidaan luopua? Millaiset asiat herättävät huolta? Mitkä asiat tuovat iloa?

Piispantarkastuksen kuluessa on tehty havaintoja. Asioita on pohdittu yhdessä. On saatu neuvojakin. Kaiken taustalla on luottamus siihen, että seurakunta itse löytää tavan toimia ja elää omalla alueellaan. Piispantarkastuksissa piispa ja kapitulin väki ovat kumppaneina pohtimassa seurakunnan kannalta tärkeitä asioita. He ovat kannustamassa tärkeysjärjestysten hahmottamiseen. He rohkaisevat katsomaan tulevaisuuteen.

Suomalainen yhteiskunta muuttuu nopeasti. Se tuo kirkollemme paljon haasteita. Nämä haasteet tuntuvat myös täällä Turun Martin seurakunnassa. Silloin nousee mieleen kysymys, kuinka tästä selvitään. Miten seurakunnan elämä ja työ voisi olla merkityksellistä? Mitä pitäisi tehdä, kun huolet ja murheet alkavat määritellä elämää?

Huolet ja murheet kuuluvat jokaisen ihmisen elämään. Sen me tiedämme. Tämä tieto ei kuitenkaan paljon helpota, kun mieli askaroi vaikeiden asioiden kanssa. Murheiden kanssa ei ole helppo elää. Huolet vaativat energiaa. Ne eivät jätä rauhaan. Hetkeksi ne voi unohtaa, mutta nopeasti ne palaavat taas mieleen.

Huolista, murheista ja tärkeysjärjestyksistä puhutaan tänään päivän Raamatun tekstissä, evankeliumissa. Jeesus on tullut vierailulle Martan ja Marian kotiin. Vieraiden palveleminen vie Martan ajan ja ajatukset. Hän huolehtii ja murehtii. Onko kaikki varmasti Kunnossa? Ei kai mitään unohtunut? Kyllä kai Jeesus seurueineen viihtyy? Eiväthän nuo asiat tunnu elämän suurilta murheilta. Marttaa ne kuitenkin askarruttavat.

”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen.”  Siinä on Jeesuksen sanoma Martalle. Se on tarkoitettu myös kaikille meille, jotka niin usein huolehdimme ja murehdimme. Ei Jeesus moiti Marttaa vieraanvaraisuuden osoittamisesta. Ei hän moiti Marttaa ahkeruudesta, ei täydellisyyden tavoittelusta eikä halusta palvella hyvin. Jeesus ei moiti Marttaa ollenkaan. Eivät moitteet helpota huolten ja murheiden vaivaamaa mieltä. Jeesus kiinnittää Martan huomion tärkeysjärjestyksiin. Mikä on tärkeää ja tavoittelemisen arvoista?

”Vain yksi on tarpeen.” On siis yksi asia, joka nousee Jeesuksen sanomassa kaiken yläpuolelle. Se on tämä: suostuminen Jumalan rakkauden ja huolenpidon kohteeksi. Juuri siinä Maria, Martan sisar, antoi esimerkin. Hän otti vastaan, mitä Jeesus antoi. Hän otti vastaan Jeesuksen läsnäolon.

Jospa tämä on se ainut tarpeellinen. Tämä unohtuu meiltä omien huoliemme ja murheidemme keskellä niin helposti: Jumalan läsnäolo ja hänen rakkautensa.  Jeesus ei odottanut, että hänet huomataan ja häntä palvellaan. Jeesus haluaa huomata ja palvella muita. Kristityn elämässä asiat kiepsahtavat helposti pääalelleen. Silloin me ihmiset suoritamme Jumalalle hengellistä elämää. Kuitenkin kristityn hengellisen elämän lähtökohta ja perusta on siinä, että Jumala näkee meidät, että hän rakastaa meitä ja että hän armahtaa meidät.

Suostuminen Jumalan läsnäoloon ei suinkaan poista elämästämme huolia ja murheita. Niitä riittää, kenellä minkäkinlaisia. Mutta kun luottaa Jumalan johdatukseen, on helpompi jaksaa ja selvityä huolten ja murheiden keskellä.

Hyvä Martin kirkkoon kokoontunut seurakunta, hyvä seurakuntalainen, luottamushenkilö, vapaaehtoinen, työntekijä. Muista, että kun sinä katsot itseäsi ankarasti ja itseltäsi paljon vaatien, Herra katsoo sinuun lempeästi ja armahtaen. Kun sinä mietit, millä tavoin vaikeuksista päästään yli, Herra on vierelläsi. Hän tarjoaa kätensä taluttaakseen sinua vaikeuksien keskellä. Vain yksi on tarpeen. Sen varassa lepää ja sen varaan rakentuu kaikki muu: Jumalan rakastava läsnäolo.