Uskon voima

Joh. 2:1-11 

Viime vuosina Suomessa ja muuallakin Euroopassa on keskusteltu paljon siitä, millä tavoin usko voi ja saa näkyä julkisessa tilassa. Joidenkin mielestä uskoon ja uskonnollisuuteen viittaavat asiat pitäisi laittaa piiloon, jotta ne, jotka eivät halua olla tekemisissä uskonasioiden kanssa, eivät ahdistuisi. Ratkaisuksi onkin tarjottu uskonnollisesti neutraalia tilaa, joka ei johdattaisi kenenkään ajatuksia Jumalaan ja uskonaisoihin. Monien mielestä vain uskonnollisesti neutraali tila olisi kaikille avoin ja turvallinen. 

Suomalainen ekumeeninen delegaatio on jälleen saapunut Roomaan. Tässä kaupungissa on mahdotonta piiloutua uskolta ja sen voimalta. Kahden tuhannen vuoden ikäinen kristillinen perinne näkyy täällä kaikkialla. Herramme Jeesuksen merkki, risti, elämän ja toivon merkki, näkyy eri muodoissa kaikkialla. Lukemattomat kirkot kutsuvat rukoukseen ja hiljentymiseen, kuten tänään tämä Christuskirche. Kirkonkellojen ääni kuuluu kaupungin huminan keskellä. Pappeja ja sääntökuntien jäseniä tulee vastaan kaduilla. Uskon voima tulee täällä erityisellä tavalla näkyväksi voittopuolisesti sen kristillisessä muodossa mutta myös muiden uskontojen myötä. Ei ihme, että Rooma on suosittu pyhiinvaelluskohde. Monien kokemus on, että täällä oma usko vahvistuu. 

Uskon voimasta kertoo myös päivän evankeliumi, jota pidetään kuvauksena Jeesuksen julkisen toiminnan alkamisesta. Johanneksen kertomus kuvaa hääjuhlassa vastaan tullutta yllättävää ja ikävää tilannetta. Juhlan järjestäjät olivat epäilemättä varustautuneet vierasmäärään parhaan kykynsä mukaan, mutta silti tarjottava loppui kesken. Tällainen tilanne on jokaisen emännän ja isännän painajainen.  

Evankeliumin kertomuksessa Jeesus on pääosassa, mutta keskeinen hahmo on myös nainen, jota kutsutaan yksinkertaisesti Jeesuksen äidiksi. Maria tuo juhlan järjestäjien kohtaaman ikävän tilanteen poikansa Jeesuksen tietoon: ”Heillä ei ole viiniä.” Maria ei suoraan pyytänyt Jeesukselta mitään. Hän ainoastaan totesi tilanteen. Jeesuksen vastaus äidilleen tuntuu kieltämättä oudolta: ”Anna minun olla. Minun aikani ei ole vielä tullut.” Maria ei vastannut poikansa Jeesuksen reaktioon mitenkään. Sen sijaan hän kääntyi palvelijoiden puoleen ja sanoi: ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se.” 

Johanneksen evankeliumin kertoma outo dialogi Jeesuksen, Marian ja palvelijoiden kesken herättää kosolti kysymyksiä. Näiden kysymysten ei kuitenkaan pidä antaa peittää alleen kertomuksen varsinaista viestiä, viestiä, joka nostaa esiin levollisen, luottavan uskon – Marian uskon. Maria ottaa juhlan järjestäjien hätätilanteen vakavissaan, ja hän välittää tämän huolen Jeesukselle kenties itsekään oikein tietämättä, mitä pojaltaan odottaa. Hän kuitenkin tietää, kenen puoleen hätätilanteessa kääntyä ja kenelle huolensa kertoa.  

Maria osoittaa, mikä on uskon ydin: se on siinä, että käännytään Jeesuksen puoleen. Jeesuksen puoleen kääntymisessä on toisinaan mukana kiitos Jumalan osoittaman hyvyyden tähden ja ylistys hänen suuruutensa tähden. Joskus taas Jeesuksen puoleen käännytään, kun mieli on raskas ja hätääntynyt, kuten päivän evankeliumissa Marialla. Uskon voima kumpuaa sen ytimestä, Jeesuksesta, johon ihminen voi aina turvautua. 

Marian uskossa on huomionarvoista myös se, että hän luotti Jeesukseen, vaikka Jeesuksen vastaus hänen toteamukseensa viinin loppumisesta oli torjuva. ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se.” Maria uskoi Jeesuksen kykenevän pelastamaan tilanteen ja sen mukaisesti hän myös kannusti palvelijoita. Marian usko ja luottamus Jeesukseen oli horjumaton. 

Kristillisessä uskossa Marialla on tärkeä rooli. Olihan Maria mukana poikansa Jeesuksen vaiheissa jo sikiämisestä lähtien aina Jeesuksen taivaaseenastumiseen saakka. Hän todisti läheltä poikansa toiminnan heikkojen ja syrjään jääneiden hyväksi. Hän seurasi poikaansa tuskien tiellä Golgatalle ja siitä poikansa ruumiin vierellä haudalle. Hän oli myös todistamassa Herramme ylösnousemusta ja taivaaseenastumista.  

Tänään tässä messussa haluamme tunnustaa, että eri kirkkoina olemme yhtä Kristuksessa. Ja tänään päivän evankeliumissa Maria ohjaa meitä kääntymään yhdessä Kristuksen puoleen ja iloitsemaan siitä, että Jeesus on meidän Herramme. Erityisesti katolinen ja ortodoksinen kirkko kantavat mukanaan vahvaa tajua siitä, miten keskeinen rooli Marialla on Jumalan pelastussuunnitelmassa. Ekumeeninen työskentely on auttanut meitä luterilaisiakin muistamaan, miten tärkeä rooli Marialla on myös reformaation perinteessä. Martti Luther piti neitsyt Mariaa suuressa arvossa, ja yksi hänen tärkeimpiä opetuskirjoituksiaan perustuukin Marian ylistyslaululle, Magnificatille. Luterilaisiin Tunnustuskirjoihin kuuluvassa Yksimielisyyden ohjeessa todetaan, että ”suuresti ylistetty Neitsyt Maria ei synnyttänyt pelkkää ihmistä, vaan sellaisen ihmisen, joka enkelin todistuksen mukaan todella on korkeimman Jumalan Poika. Maria on todella Jumalan äiti.” 

Marian levollinen, luja usko Jeesukseen on tärkeä esikuva nykyisenä aikana, jolloin epävarmuus ja huoli koko maailmaa koskevista asioista vaivaavat mieltä. Marian esimerkki kehottaa meitäkin: kääntykää Jeesuksen puoleen. Vaikka ette osaisi tarkkaan kuvata, mitä Jeesukselta haluatte, ilmaiskaa epävarmuutenne ja huolenne. Ja vaikka vastausta ei kuuluisi tai se vaikuttaisi oudolta, luottakaa siihen, että asiat ovat Herramme Jeesuksen käsissä. Hänelle, ihmiseksi syntyneelle, syntimme sovittaneelle ja kuoleman voittaneelle Herralle mikään ei ole toivotonta.  

Maria ohjaa meitä turvautumaan Jeesukseen. Jeesuksesta kumpuaa se uskon voima, joka näkyy täällä Roomassa ja kaikkialla siellä, missä ihminen tunnustaa oman pienuutensa ja Jumalan suuruuden. Meidät on kutsuttu olemaan Jeesuksen todistajia, hänen palvelijoitaan, ja juuri palvelijoille Maria osoittaa nämä sanansa: ”Mitä hän – Jeesus – teille sanookin, tehkää se.”