Puhe Apua Ukrainaan -konsertissa, Turun tuomiokirkossa, 19.3.2022

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on ollut suuri järkytys. On edelleen vaikea myöntää, että kuvat pommitusten raunioittamista kaupungeista ja kauhuissaan sotaa pakenevista ihmisistä ovat totta. Niin paljon surua, epätoivoa ja kuolemaa on nyt niiden lähimmäistemme elämässä, jotka koettavat selviytyä sodan keskellä tai ovat joutuneet jättämään kotinsa ja kotimaansa. Se, mikä vielä muutama viikko sitten oli normaalia, turvallista ja tuttua, on nyt muuttunut oudoksi ja pelottavaksi.

Tämän kaiken saa aikaan vihanpito. Sota syntyy vihasta ja se synnyttää vihaa, jolla on taipumus siirtyä sukupolvelta toiselle. Toiminta rauhan puolesta edellyttää, että ei langeta vihan houkutuksille. Rauhan puolesta kamppailtaessa on vastustettava vihaa. Tämä on syytä muistaa myös Suomessa, jotta emme sodan kauheuksista kuullessamme alkaisi kohdella huonosti keskellämme asuvia venäläisiä. Sota ei ole hyväksi millekään kansakunnalle. Sen sijaan rauhasta hyötyvät kaikki.

Vaikka tykkien jyly tai pommien räjähdykset eivät kuulu Suomeen asti, olemme hyvin tietoisia sodan kauheuksista. Keskuuteemme saapuneet ukrainalaiset ovat kokeneet jotakin sellaista, jota ei kenenkään soisi kokevan. Teille, tänne Turun tuomiokirkkoon saapuneille ukrainalaisille, haluamme sanoa, että tahdomme olla rinnallanne, kun teidän elämäänne on tullut määrättömästi epävarmuutta tulevaisuudesta ja huolta Ukrainaan jääneistä läheisistänne.

Ihmisen elämä kulkee joskus yllättäviä reittejä. Talven jälkeen Ukrainassakin odotettiin kevättä. Yksi varhainen aamu muutti kaiken. Niin nopeasti voivat asiat muuttua. Niin ennalta arvaamatta hyvä voi muuttua pahaksi ja valo pimeydeksi.

Turun tuomiokirkossa on vuosisatojen kuluessa paljon huokailtu ja rukoiltu, kun ihmiset ovat pyytäneet Jumalalta voimia oman elämänsä ahdistuksiin ja pelkoihin. Turvautuminen Jeesukseen, kärsivään Vapahtajaan mutta myös kuoleman Voittajaan, on rohkaissut ja tuonut lämpöä kovien kokemusten keskelle.

Aikojen saatossa täällä kirkossa on yhä uudestaan löydetty voimaa Raamatun ihmisten kokemuksista heidän kipuillessaan elämän vastoinkäymisissä. Mieleeni nousee Raamatun Valitusvirsiin (Valit. 3:17–26) tallentunut kuvaus ahdistuneen mielen tunnelmista:

 

Minä kadotin onneni päivät,

unohdin, millaista on elää rauhassa.

Minä sanoin: »Kaiken olen menettänyt,

Herra on vienyt minulta toivon.»

Kurjuuteni ja kodittomuuteni täyttää mieleni,

kaikki maistuu myrkyltä ja koiruoholta.

Minä en voi unohtaa onnettomuuttani,

en saa sitä mielestäni.

 

On tärkeää, että löytyy sanoja, joilla voi kuvata omia tunteita. Jo sanojen löytäminen voi helpottaa oloa. Valitusvirret eivät kuitenkaan jää pelkästään kuvailemaan ahdistusta ja elämän kohtuutonta raskautta. Niissä kuvastuu myös toivo:

 

Kuitenkin minä toivon ja odotan,

sillä minä ajattelen tätä:

Herran armoa on se, että vielä elämme,

hänen laupeutensa ei lopu koskaan.

Joka aamu Herran armo on uusi,

suuri on hänen uskollisuutensa.

Sieluni sanoo: »Herra on kaikkeni,

häneen minä turvaan.»

Herra on hyvä sille, joka panee toivonsa häneen,

sille, joka häntä etsii.

Hyvä on hiljaisuudessa toivoa apua Herralta.

 

Toivon tähden mekin olemme täällä tänä iltana pyytämässä Jumalalta voimia elämäämme ja luottamusta valoisampaan tulevaisuuteen, tulevaisuuteen, jossa rauha on palannut Ukrainaan ja vakaus Eurooppaan. Toivon ja luottamuksen ilmaisemisessa musiikilla on tärkeä sijansa. Muistan nähneeni kuvia ja videoita kiovalaiselle metroasemalle pommisuojaan paenneista ihmisistä, joiden toivoa on vahvistanut kauniisti laulava tyttö tai viulua soittava muusikko. Musiikkia ja sen ihmeellistä voimaa ei mikään sotavoima voi nujertaa. Sen saamme itse kokea tänä iltana.

Tänä iltana me haluamme muistuttaa itsellemme ja vakuuttaa ukrainalaisille lähimmäisillemme, että ihmisyys ja inhimillisyys eivät kuole sodan jalkoihin. Pelottelu ja tuhoaminen eivät voi tappaa toivoa ja luottamusta tulevaisuuteen.

 

Kuitenkin minä toivon ja odotan,

sillä minä ajattelen tätä:

Herran armoa on se, että vielä elämme,

hänen laupeutensa ei lopu koskaan.

Joka aamu Herran armo on uusi,

suuri on hänen uskollisuutensa.