Sydämen kieli

Joh. 17:6-10

Viittomakieli on kaunista. Näin huomaan ajattelevani joka kerta, kun näen viittomakielistä keskustelua tai tulkkausta. Viittomakielen tekee ainutlaatuiseksi sen ilmaisuvoima – siinä koko ihmisen ruumis on mukana ilmaisemassa asiaa, jota viittomakielellä kerrotaan. Sulavasti viittomat nivoutuvat toisiinsa samalla kun viittojan kasvot osallistuvat kerrontaan ilmeikkäästi ja elävästi.

On viittomakielessä mielestäni toinenkin ainutlaatuinen piirre. Sekä viittoja että viittomien seuraaja ovat keskittyneinä toisiinsa. Vaikuttaa siltä, että viittomakielistä keskustelua ei voi käydä puolinaisesti, kuten voi käydä puhumiseen perustuvassa keskustelussa. On olemassakin sanonta, että toinen voi kuunnella toista vain ”puolella korvalla”. Se tarkoittaa, että annan vaikutelman, että kuuntelen, mitä minulle sanotaan, mutta todellisuudessa ajatukseni ovat aivan jossakin muualla. Viittomakielisessä kommunikaatiossa huomio sen sijaan keskittyy erityisen tiiviisti viittojaan ja hänen asiaansa. Kunpa me ihmiset aina jaksaisimme kohdata toisemme keskittyneesti ja aidosti, ei vain hätäisesti ja hajamielisesti.

Kaikista maapallolla elävistä olennoista meillä ihmisillä lienee kehittynein kyky vuorovaikutukseen. Meillä on kieli, jota kirjoitamme, puhumme ja viitomme. On suorastaan ihme, jotta voimme ilmaista itseämme, ajatuksiamme ja tunteitamme niin vivahteikkaasti oman kielemme avulla. Viittomakieli on monelle se niin sanottu ”sydämen kieli”, se tärkein kieli, joka tekee mahdolliseksi sen, että voi olla yhteydessä muihin ihmisiin ja ylipäätään ympäröivään maailmaan.

Olkoon se ”sydämen kieli” mikä tahansa, vaikka juuri viittomakieli, sen avulla ilmaistaan sitä, mikä ihmiselle on kaikkein tärkeintä. ”Sydämen kielellä” on helpointa ilmaista se, mihin uskoo ja mihin luottaa. Tässä messussa ”sydämen kielenä” on viittomakieli, jonka kautta otamme vastaan Jumalan viestin meille ja jonka avulla me rukoilemme häntä. Haluamme tänään yhdessä olla Jumalan edessä ja ottaa vastaan hänen hoitoaan ja vakuuttua hänen rakkaudestaan.

Äsken luettu evankeliumi on osa Jeesuksen pitkää rukousta. Hän rukoili noilla sanoilla vain vähän ennen hetkeä, jolloin hänet vangittiin. Noissa Jeesuksen rukouksen sanoissa kuvastuu syvä välittäminen niistä, jotka olivat lähteneet seuraamaan Jeesusta. Yksi hienoimpia kohtia koko Raamatussa ovat nuo Jeesuksen sanat: ”Minä rukoilen heidän puolestaan.” Tuossa on vain neljä sanaa, mutta ne ovat sitäkin merkittävämpiä.

”Minä rukoilen heidän puolestaan.” Jeesus keskittää ajatuksensa ihmisiin, jotka ovat lähteneet seuraamaan häntä. Samalla hän keskittyy taivaalliseen Isään, jolle hän rukouksensa osoittaa. Jeesuksen jakamaton huomio on hänen opetuslapsissaan. Jeesus rukoilee omalla ”sydämensä kielellä”, ja nuo sanat on sittemmin käännetty omaan suomalaiseen Raamattuumme ja tässä messussa ne on tuotu keskuuteemme viittomakielellä. Tuossa hetkessä Jeesus ei ajattele mitään muuta, vain seuraajiaan, siis myös meitä. ”Minä rukoilen heidän puolestaan.”

Mutta mitä Jeesus seuraajilleen rukoilee? Sitä ei tässä kohdassa sanota. Mutta oleellisinta onkin huomata, että meidän puolestamme hän rukoilee. Rukousta toisen puolesta nimitetään esirukoukseksi. On äärimmäisen arvokasta, että voi olla toisen ihmisen esirukouksissa, että hän rukoilee minun puolestani. Ei ole niinkään väliä, mitä hän minulle rukoilee, sillä Jumala kyllä tietää, mitä hän minulle antaa ja kuinka hän esirukoukseen vastaa.

Olen vakuuttunut siitä, että meidän jokaisen puolesta on rukoiltu ja edelleen rukoillaan. Emme me yleensä voi saada tietoomme, ketkä puolestamme rukoilevat. Onkin suuri ilo, kun joku tulee sanomaan, että hän on rukoillut juuri sinun puolestasi. Tärkeintä kuitenkin on muistaa, kuka ainakin rukoilee puolestamme. Hän kantaa jokaista meitä rukouksissaan taivaallisen Isän eteen. Tämä rukoilija on itse Jeesus, joka ei rukouksissaan unohda ainuttakaan.

Vaikka tässä evankeliumin kohdassa ei kerrota, mitä Jeesus seuraajilleen rukoilee, voimme olla varmoja, että hän pyytää seuraajilleen kaikkea hyvää – ja vieläkin enemmän: Jeesus pyytää meille siunausta. On hienoa, kun saa toivottaa toiselle ihmiselle hyvää jatkoa tai menestystä tai onnea, kaikkea hyvää. Mutta siunaus on oikeastaan vieläkin suurempaa ja valtavampaa kuin vain kaikkea hyvää. Siunaus on sitä, että Jumala pitää meitä lähellään elämän jokaisena hetkenä, myös silloin, kun elämässä on ikäviä asioita ja vastoinkäymisiä ja kun mieli on onneton. Silloinkaan Jeesuksen seuraaja ei jää yksin, sillä hänellä on ainakin yksi esirukoilija, itse Herramme Jeesus.

Siunaukseen kuuluu lupaus Jumalan läsnäolosta, olipa ihmisen elämäntilanne mikä tahansa. Siunausta voidaan toisille rukoilla ja siunausta voidaan toisille toivottaa. Siunauksen toivotus onkin oikeastaan rukous, jossa Jumalaa pyydetään hoitamaan toivotuksen saanutta ihmistä joka päivä rakkaasti aina taivaaseen saakka.

Hyvä seurakunta. Tänään iloitsemme yhdessä siitä, että Jeesus rukoilee puolestamme. Kiitämme siitä, että Jumala on meitä siunannut ja että me voimme rukoilla ja toivottaa toisillemme Jumalan siunausta.