Siunaus ei tunne rajoja

Joh 15:26-16:4

Kesä on saapunut Turkuun. Sen voi havaita täällä keskustassa ennen muuta vihreän värin lisääntymisestä, kun puistojen nurmikot alkavat kasvaa ja lehdet puissa tulevat vähitellen suuremmiksi. Kesän tunnusmerkkinä pidetään myös lämpöä, vaikka aina varsinkin alkukesän päivät saattavat pysyä vielä koleina. Lämpötilasta riippumatta kesän tunnistaa myös valon määrästä. Yölläkään ei ole täysin pimeää ja pohjoisessa Suomessa aurinko ei laske yöksi ollenkaan.

Ett av de säkraste tecknen på att det har blivit sommar är att vi sjunger Den blomstertid nu kommer tillsammans. Psalmen Den blomstertid och sommaren är så tätt sammanlänkade att det känns lika omöjligt att tänka sig att man sjunger den psalmen mitt i vintern som att sjunga Av himlens höjd på midsommar. Skolornas vårtermin har i så många generationer avslutats med Den blomstertid att text och melodi finns lagrade djupt inne i folk. Fortfarande är det den psalmen som barn och unga sjunger när sommarlovet börjar.

Kesän merkitys ei ole ainoastaan siinä, että se herättää myönteisiä ajatuksia valosta ja lämmöstä, levosta ja rentoutumisesta. Kyseessä on paljon muutakin. Kesä tekee mahdolliseksi sen, että me saamme syödä ruokaa. Jos maa ei kasva, vilja ei kypsy eivätkä juurekset ja muut hyötykasvit anna satoaan. Maan kasvun varassa on sekä ihmisten että eläinten elämä. Kesällä muodostuu ruokaketjun perusta. Tarkalleen ottaen ruokaa ei haeta kaupasta vaan se otetaan vastaan maan kesäisestä kasvusta. Suvivirren kolmas säkeistö toteaa saman asian näin: ”Taas niityt vihannoivat ja laiho laaksossa.” Maailman kriiseistä kauaskantoisimpia ovat ne, jotka johtuvat ruuan puutteesta ja suoranaisesta nälänhädästä. Tämä uhkaa jälleen tulla todeksi, kun Venäjän sota Ukrainassa estää viljakuljetukset maihin, joissa maa ei tuota riittävästi satoa kaikille tarvitseville.

Början på sommaren har alltid varit förknippad med hoppfullhet. Man hoppas att sommaren ska bli en bra sommar, en med lämpligt med solsken och regn och inte för mycket av någondera. Under sommaren börjar vi vänta på jordens grödor. Säden mognar på åkern, bären i skogen och rotfrukterna i landet. Vi hoppas vi får en god skörd i slutet av sommaren. Hoppas den här sommaren blir bra också så att man efteråt känner sig vederkvickt och full av energi inför hösten. Sådana förhoppningar hör försommaren till.

Tänään suvivirren sunnuntaina meitä kannustetaan odottamaan ensi sunnuntaita. Silloin on helluntai, yksi kirkon suurista juhlapäivistä. Helluntaita vietetään, koska se on kirkon syntymäpäivä. Kirkko sai alkunsa siitä, että Jeesus antoi Pyhän Henkensä seuraajilleen. Jeesus oli pääsiäisenä noussut ylös kuolleista ja hieman myöhemmin noussut taivaaseen. Jeesus ei kuitenkaan poistunut ihmisten elämästä. Juuri Pyhän Henkensä kautta hän tuli lähelle heitä. Tänäänkin me uskomme, että Jeesus on keskellämme Pyhässä Hengessään. Tämän uskon varaan syntyi kirkko, tämän uskon innoittamana syntyi suvivirsi ja tämän uskon kannattelemina olemme tänään koolla.

Den svenska texten i Den blomstertid vittnar vackert om vad Gud gör genom sin Heliga Ande. Guds kraft jämförs med solen, när vi i första versen sjunger: Den blida solen väcker allt det som varit dött. Den allt med grönska täcker, och allt blir återfött. När Den blomstertid talar om solens kraft är det en hänvisning till ett av de ljusaste dragen i vår kristna tro, nämligen förtröstan på att det som har varit dött åter väcks till liv av Guds kraft. Att solljuset ökar blir en liknelse för Guds kraft och kärlek, som lyfter oss ur depression till mod och ur sorg till glädje.

Kesän saapuminen ei ole ainoastaan luonnontieteellinen ilmiö, joka perustuu maapallon kiertämiseen radallaan auringon ympäri. Suvivirsi antaa kesälle hengellisen merkityksen. Se kertoo vertauskuvallisesti jotakin hyvin osuvaa ja tärkeää ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta. Ensinnäkin suvivirressä kuvastuu usko Jumalaan. Luonto ja sen herääminen uuteen elämään nähdään Jumalan hyvyyden ja voiman osoituksena. Tämä usko ei ole itsestäänselvyys eikä se synny sattumalta. Itse Pyhä Henki saa aikaan uskon, joka tarttuu Jumalan lupauksiin ja näkee sen syvän hengellisen merkityksen, joka kesän saapumiseen sisältyy.

Toisekseen suvivirsi kertoo Jumalan siunauksesta. Suomenkielisen virren ensimmäisessä säkeistössä laulamme: ”Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, se luonnon uudeks luopi, sen kutsuu elohon.” Siunauksen saaminen tarkoittaa aina suuren hyvyyden saamista. Siunaus ei kuitenkaan merkitse, että asiat elämässä sujuisivat aina siten kuin itse toivoisi ja että se aina toisi mukanaan menestystä ja onnellisuutta. Sen sijaan siunaus merkitsee, että Jumala on läsnä aina, myös vaikeissa hetkissä ja raskaissa elämänvaiheissa. Kesä saapuu kaikille ja Jumalan aurinko paistaa erotuksetta jokaiselle riippumatta siitä, kuka kukin on tai millaisessa elämäntilanteessa sattuu olemaan. Suvivirsi muistuttaa siunauksesta, joka ei tunne rajoja.

Hyvä seurakunta. Kesän merkit ympärillämme ovat nyt vastaansanomattomat. Kunpa Pyhä Henki jatkuvasti muistuttaisi meitä näkemään tämän kaiken Jumalan lahjana, hänen hyvyytensä osoituksena ja hänen kutsunaan jakamaan tätä hyvyyttä myös sinne, missä sitä eniten tarvitaan.