Astana, Kazakhstan 18.9.2025

Eräänä elokuisena perjantai-iltapäivänä reilut kahdeksan vuotta sitten pohjoisafrikkalaistaustainen nuori mies hyökkäsi ohikulkijoiden kimppuun veitsellä Turun keskustassa, vain muutaman sadan metrin päässä luterilaisesta katedraalista. Hyökkääjä otti kohteekseen naiset, mutta myös kaksi miestä, jotka olivat yrittäneet puuttua asiaan, puukotettiin. Kaksi uhreista kuoli ja kahdeksan joutui sairaalaan. 

Oikeudenkäynnin aikana mies totesi, että hänellä oli aikomus tehdä terroriteko ja kuolla marttyyrina, koska hän ihaili ISISiä. Mies tuomittiin elinkautiseen vankeuteen terrorismista Suomen historian ensimmäisessä terroristioikeudenkäynnissä. 

Tällaisia rikoksia tehdään ympäri maailmaa, joissa yksilöt hyökkäävät toistensa kimppuun sattumanvaraisesti, joskus veitsellä, joskus aseella, pommilla tai autolla. Tällaiset hyökkäykset saavat yleensä merkittävää huomiota, mikä on usein hyökkääjän ensisijainen tavoite. 

Mediaa kiinnostaa, onko terrori-iskujen tekijöillä jonkinlainen uskonnollinen tausta tai motiivi toiminnalleen. Näin kävi Turun puukotuksessa, mutta silloinkin kun ekstremismillä ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa, hyökkääjän uskonnollinen tausta saatetaan mainita uutisissa. Tämä luo vaikutelman, että väkivalta johtuu uskonnosta. 

Turun terrori-iskujen jälkimainingeissa on tärkeää tarkastella myöhempiä tapahtumia. Samana iltana Turun tuomiokirkossa pidettiin yhteinen rukoustilaisuus, jota johti luterilainen arkkipiispa, mutta johon osallistui useita kristillisten kirkkojen johtajia sekä muslimien ja muiden uskontojen edustajia. Eri uskontojen edustajat kokoontuivat yhteen kirkkoon. Läsnä olivat myös tasavallan presidentti ja ministerit. Seuraavana päivänä koko maassa pidettiin hiljainen hetki terrori-iskun uhrien muistoksi. Eri uskontojen edustajat olivat jälleen kerran näkyvissä suruseremoniassa, seisoen yhdessä, vierekkäin. 

Kuvat uskonnollisista johtajista, jotka yhdistyivät kameran edessä, välittivät selkeän viestin siitä, että kyse ei ole uskontojen välisestä vihamielisyydestä. Sitä vastoin uskonnolliset yhteisöt tuomitsivat kollektiivisesti ääriliikkeet ja väkivallan ja ilmaisivat halunsa tarjota tukea kärsiville ja sureville. 

Kaikkia perinteisiä uskontoja yhdistää käsitys elämän arvokkuudesta ja ainutlaatuisuudesta. Elämää pidetään lahjana. Kristillisessä perinteessä tämä elämän lahja ilmaistaan siinä mielessä, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Toisen ihmisen, Jumalan kuvan, vahingoittaminen on siksi syvästi ristiriidassa kristinuskon kanssa. Muissa uskonnollisissa perinteissä ajatus ilmaistaan eri tavoin, mutta yhteistä on syvä kunnioitus ja arvostus elämää kohtaan. 

Ääriliikkeet eivät tunnista tai tunnusta elämän lahjaa. Riippumatta motivoivasta tekijästä, olipa kyse poliittisesta tai uskonnollisesta ääriliikkeestä, tällaisille ideologioille on ominaista halukkuus tehdä huomattavia uhrauksia, myös ihmishenkiä, tavoitteidensa saavuttamiseksi. Tämä korostaa uskonnon ja ääriliikkeiden välisiä syviä eroja. 

Valitettavasti uskonnon ja uskonnollisten tunteiden hyväksikäyttö ääri-ideologian levittämiseen on tyypillistä ääriliikkeille. Näin ollen uskonnollisilla yhteisöillä on velvollisuus puuttua ääriliikkeisiin ja suojella uskontojaan tällaisilta vaikutuksilta. On tärkeää, että eri uskontokuntien edustajat tekevät tätä työtä yhdessä. 

Eri uskonnollisten perinteiden uskonnollisten johtajien nopea mobilisointi yhden uskonnon pyhään paikkaan, kuten Turussa nähtiin, ei olisi ollut mahdollista ilman päivittäistä keskinäisen kunnioituksen, luottamuksen ja arvostuksen kehittämistä sekä ruohonjuuritasolla että uskonnollisten johtajien välillä. 

Suomessa työtä tehdään uskonnollisten johtajien ja USKOT-foorumin säännöllisissä tapaamisissa. Myös kansainvälinen yhteistyö eri uskontojen välillä on välttämätöntä. Oma kirkkoni on ollut mukana perustamassa vuonna 2013 perustettua Uskonnollisten ja perinteisten rauhantekijöiden verkostoa. 

Maailman ja perinteisten uskontojen johtajien kongressi on myös erityisen tärkeä. Haluan siksi päättää puheenvuoroni kiittämällä arvoisia isäntiämme tämän kongressisarjan perustamisesta ja ilosta ja etuoikeudesta olla vieraana tässä nimenomaisessa kongressissa.