Puhe kirkkoherra Risto Rätyn virkaan asettamisessa

Arvoisa kirkkoherra Räty, hyvä veljemme Risto

Kirkkoherran virkaan asettaminen on juhla, joka ei tavallisesti kovin usein seurakunnassa toistu. Piikkiön seurakunnassa vakituinen kirkkoherra on astunut virkaansa edellisen kerran nelisentoista vuotta sitten. Tällainen juhla tarvitaan. Kirkon käytäntö ottaa uusi johtaja vastaan seurakunnassa on vanha, jo varhaisen kirkon ajoilta peräisin. Virkaan asettamisen näkyviä, käytännön elementtejä ovat rukous ja siunaus kätten päälle paneminen kautta.

Sinut, hyvä Risto, on valittu hoitamaan kirkkoherran virkaa seurakunnassa, jonka juuret ulottuvat kauas vuosisatojen taakse. Asetut tuoreimmaksi lenkiksi ketjussa, jossa sinulla on kymmeniä edeltäjiä. Heistä jokainen on vuorollaan huolehtinut piikkiöläisistä, kulkenut heidän rinnallaan ja pitänyt esillä evankeliumia Kristuksesta. Nyt on sinun vuorosi jatkaa edeltäjiesi työtä seurakunnan paimenena ja johtajana.

Sinulla, Risto, on vankka seurakuntatyön kokemus. Tiedät, mitä on olla pappi. Tiedät ennestään myös sen, mitä on olla kirkkoherra ja johtaa koko seurakuntaa. Tästä tiedosta ja kokemuksesta on täällä Piikkiössäkin paljon apua. Edessäsi on kuitenkin myös paljon opettelua ja uuteen maastoon sulautumista nimenomaan seurakunnan johtavana paimenena.

Kirkkoherrana vastuullasi on asioita, joita kukaan muu tässä seurakunnassa ei tee. Siksi niihin on hyvä viranhoidossa keskittyä. Ensimmäinen ja tärkein vastuualueesi on Piikkiön seurakunnan työyhteisö. Anna tukesi työtovereillesi, anna heille aikaasi ja vaivannäköäsi. Pysy kiinnostuneena siitä, miten te yhdessä voisitte monenlaisten haasteiden keskellä säilyttää innostuksen ja toiveikkuuden. Kerro työtovereillesi ajatuksistasi ja visioistasi.

Toinen tärkeä vastuualueesi, jota kukaan muu ei seurakunnassasi hoida, ovat luottamushenkilöt. Kuuntele herkällä korvalla luottamushenkilöiden ajatuksia. Jaa vastuuta ja kannusta heitä. Muista, että seurakuntaneuvoston kokous ei koskaan ole vain hallinnollinen päätöksentekokoneisto, vaan se on ennen kaikkea seurakuntalaisten valtuuttamien vastuunkantajien yhteinen hengellinen tapahtuma, jonka perimmäisenä tarkoituksena on kysyä, mikä on Jumalan tahto.
Kolmantena vastuualueenasi ovat seurakuntalaisesi. Pienessä seurakunnassa saat olla lähellä piikkiöläisiä, joita saat paimenena muiden työntekijöiden kanssa hoitaa. Huolehdi kuitenkin siitä, ettei seurakuntatyö saa sinua unohtamaan ne vastuualueet, joita kukaan muu ei hoida, siis työyhteisön ja luottamushenkilöt. Kaiken kaikkiaan viranhoidossasi pidä yllä kaikkien vastuualueidesi ihmisten parissa tajua siitä, että seurakunnassa ollaan yhdessä kaikkivaltiaan Jumalan asialla.

Hyvä Risto. Kirkkoherrana sinulta odotetaan paljon. Seurakunta kuitenkin ymmärtää, että olet ihminen, ja sitä – ihmisenä olemista – sinulta ennen kaikkea odotetaankin. Toivon, että voit kokea vaativassa tehtävässäsi jatkuvasti niin työtovereiden, luottamushenkilöiden kuin seurakuntalaistenkin tuen. Kirkkoherra ei nimittäin selviä yksin. Älä epäröi tunnistaa avuntarvettasi. Saat olla varma myös siitä, että tuomiokapituli haluaa sinua kannustaa ja tukea työssäsi kaikin mahdollisin tavoin.

Risto, et siis tee työtäsi kirkkoherrana yksin. Myös omat läheisesi ovat mittaamaton lahja ja voimavara viranhoidossasi. Anna aikaa heille, rakkaimmillesi, jotka sinut parhaiten tuntevat. Pidä niin ikään huolta hengellisestä elämästäsi, suhteestasi ylösnousseeseen Jeesukseen Kristukseen. Hänen asiallaanhan me kirkossa kaikki olemme.

Hyvät piikkiöläiset, kirkkoon kokoontunut seurakunta. Virkaan asettamisessa jonkin ajan kuluttua teen uudelle kirkkoherrallenne muutamia kysymyksiä, joihin vastaamalla hän sitoutuu palvelemaan teitä tässä seurakunnassa. Virkaan asettamistoimi päättyy siihen, että osoitan sanani teille, seurakuntalaisille. Voin itse asiassa jo nyt paljastaa, mitä aion teille sanoa. Lausun teille alttarilta näin: Ottakaa kirkkoherra Risto rakkaasti vastaan, tukekaa häntä hänen työssään ja kantakaa häntä rukouksissanne Jumalan eteen.

Viimeistään noissa sanoissa toivottavasti käy selvästi ilmi, että kirkkoherran ja seurakunnan suhde ei koskaan ole yksipuolinen niin, että vain kirkkoherra pitää huolta seurakuntalaisistaan. Huolenpidon on määrä toimia myös toisinpäin: seurakuntaakin kannustetaan huolehtimaan paimenestaan. Kyse on yhteisestä vastuusta toisistamme, ei vain tässä seurakunnassa vaan maailmanlaajuisestikin. Tämä käy hyvin ilmi myös Yhteisvastuukeräyksessä, joka tänään kirkossamme alkaa.

Hyvä Risto, hyvä seurakunta. Tämä on tärkeä päivä. Jääköön se mieliimme ilon, rohkaisun ja Jumalaan luottamisen päivänä, joka luo valoaan kauas tulevaisuuteen.

Kuva Timo Jakonen.