Mitä hyötyä on uskosta?
22.11.2026
Kirkkovuosi lähenee loppuaan. Kristityt kaikkialla maailmassa hiljentyvät tänään kuulemaan Jeesuksesta Kristuksesta, joka on syntien Sovittaja ja kuoleman Voittaja. Hän on myös maailmankaikkeuden Kuningas ja Herra, jonka eteen kansat kerran kootaan. Kirkkovuoden viimeinen sunnuntai kertoo Jumalasta, joka on oikeudenmukainen. Meidän ei tarvitse esitellä hänelle aikaansaannoksiamme tai henkilökohtaista uskoamme, ei sitä, kuinka hyvin tai huonosti olemme toimineet. Meidän Herramme tietää ja tuntee meistä jokaisen läpikotaisin. Hän näkee sinnekin sydämessämme, jonne emme haluaisi kenenkään katsovan. Hän tietää heikkoutemme ja vajavaisuutemme, senkin, että olemme syntisiä ja Jumalan tahtoa vastaan rikkovia.
Herramme Jeesus näkee meissä myös sen piirteen, josta profeetta Malakia tänään meille puhuu. ”Te puhutte uskaliaasti minua vastaan, sanoo Herra. ”Miten me olemme puhuneet sinua vastaan?” te kysytte. Olette sanoneet näin: ”Turha on palvella Jumalaa. Mitä hyötyä on siitä, että noudatamme hänen käskyjään, palvelemme Herraa Sebaotia ja kuljemme murhe kasvoillamme? Me näemme, kuinka röyhkeät ovat onnellisia, kuinka he menestyvät vaikka ovat tehneet pahaa. He saavat elää, vaikka ovat koetelleet Jumalan kärsivällisyyttä.”
Malakian välittämä Jumalan sana paljastaa, mitä me Jeesukseen turvautuvat saatamme joskus ajatella. Mitä hyötyä siitä on, että uskon Jumalaan ja turvaudun Jeesukseen? Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka eivät usko Jumalaan. Heille on tyypillistä kysyä, miksi kannattaisi turvautua Jumalaan. Ja he myös vastaavat, että Jumalaan uskomisesta ei ole mitään hyötyä. He ajattelevat, että Jumalaan uskominen ei takaa, että ihminen saa onnellisuutta, terveyttä, rikkautta tai menestystä, ja siksi Jumalaan uskomisesta ei ole mitään hyötyä. Silti he itse näyttävät menestyvän ja pääsevän helpommalla elämässään kuin ne, jotka uskovat Jumalaan.
Psalmien kirjoittajatkin ihmettelevät, miksi jumalattomat ihmiset menestyvät, mutta Jumalaan turvautuvat kokevat vastoinkäymisiä toisensa jälkeen. Jeesuksen opetuslapsetkin kyselivät samaa asiaa. Opetuslapsijoukon johtajana Pietari sai tehtäväkseen kysyä kaikkien Jeesuksen seuraajien puolesta tämän kysymyksen: ”Entä me? Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme?” (Matt. 19:27) Ei siis ole ollenkaan kummallista, jos sama kysymys nousee myös meidän nykyisten Jeesuksen seuraajien mieleen.
On olemassa paljon sellaista hengellistä opetusta, jossa luvataan, että Jeesuksen seuraaminen johtaa aina ja poikkeuksetta menestykseen, rikkauteen, onnellisuuteen, terveyteen ja arvostettuun asemaan. Nämä menestysteologian saarnaajat ja opettajat saattavat myös todeta, että jos kristitty ei saakaan Jumalaan uskoessaan menestystä, rikkauksia, onnellisuutta, terveyttä ja arvostettua asemaa, vika ei ole Jumalassa vaan kristityssä, hänen liian vähäisessä, jopa huonossa uskossaan. Nämä julistajat sitten vaativat, että pitää vain uskoa lujemmin, täytyy ponnistella enemmän ja on oltava vieläkin parempi kristitty.
Tällä tavalla uskosta tulee ankaraa työtä, pelkkää lakia, joka ainoastaan vaatii ja orjuuttaa. Jumalan siunauksista tulee kauppatavaraa, joka pitää ostaa uskomalla tarpeeksi hyvin, tarpeeksi paljon ja tarpeeksi voimakkaasti. Miten monet ovat joutuneetkaan pettymään tällaiseen opetukseen, jossa Jumalan puolesta luvataan kaikkea hyvää, kunhan ihminen vain uskoo oikein ja riittävästi. Menestyksen teologia lupaa paljon, mutta antaa vähän, tuskin mitään.
Miten helppo onkaan ajatella, että saadakseni jotakin hyvää minun pitää antaa siitä jotakin vastineeksi. Kaupankäynti perustuu vaihtamiseen. Kun menen kauppaan ostoksille, voin ottaa sieltä mukaani tavaraa, jos annan kauppiaalle rahaa. Näin tavara ja raha vaihtavat omistajaa. Aina kaupankäynnissä ei tarvita rahaa. Kaikessa ihmisten kanssakäymisessä on tyypillistä ajatella, että kun minä annan jotakin toiselle ihmiselle, hän antaa minulle vastaavasti jotakin. Valtioiden johtajatkin tekevät toisinaan diilejä, joissa annetaan ja saadaan milloin etuoikeuksia ja kauppasopimuksia, milloin lupauksia liittolaisuudesta. Periaatteena on: minä annan sinulle ja vastaavasti sinä annat minulle.
Kristityn suhteessa Jumalaan tämä vastavuoroisen antamisen näkyy siinä, että minä ajattelen antavani Jumalalle uskoni ja luottamukseni, ja hän antaa vastalahjaksi minulle suojeluksensa ja varjeluksensa. Menestyksen teologia, johon jo viittasin, menee vieläkin pitemmälle: siinä uskosta ja luottamuksesta Jumalaan tulee eräänlainen raha, jolla ostetaan Jumalalta menestystä, rikkautta, suosiota ja terveyttä. Uskonelämästä tulee tällä tavalla aivan huomaamatta sopimuksen noudattamista, sopimuksen, jonka osapuolina ovat ihminen ja Jumala.
Ehkä jo huomaammekin, mikä tällaisessa ajattelussa on vikana, siis siinä, että sopimuksen osapuolina ovat pieni, rajallinen ihminen ja suuri, kaikkivaltias Jumala. Ihmisen ja Jumalan suhde ei voi perustua tällaiseen sopimukseen, koska ihminen ei yksinkertaisesti pysty sopimaan mistään kaikkivaltiaan Jumalan kanssa. Jumala on suuri ja ihminen on pieni. Siksi he eivät ole tasavahvoja sopimuskumppaneita. Siksi ihminen ei voi ansaita Jumalan suosiota uskollaan ja hurskaudellaan. Siksi kaikenlainen menestyksen teologia johtaa harhaan.
Mitä siis vastaamme kysymykseen, mitä hyötyä on uskosta Jumalaan? Profeetta Malakian viesti on, että koko asiaa ei pidä ollenkaan ajatella hyödyn näkökulmasta. Usko ei ole maksu siitä, että ihminen saa Jumalalta jotakin. Se, mitä Jumala ihmiselle antaa, perustuu yksinomaan siihen, että Jumala haluaa antaa ihmiselle hyvää. Hyvää on se, että Jumala rakastaa ihmistä, hän armahtaa ihmisen. Armon luonteeseen kuuluu, että sitä ei voi ansaita. Armossaan Jumala on antanut meille elämän. Hän on antanut meille läheiset ja rakkaat ihmiset. Hän on antanut meille luomakunnan, jonka osa me olemme. Hän on antanut meille kyvyn ajatella, nähdä, kuulla, haistaa ja maistaa. Hän antaa meille jokapäiväisen leipämme, se, jota Isä meidän – rukouksessa yhä uudelleen pyydämme. Hän antaa meille syntimme anteeksi ja johdattaa meitä elämässä eteenpäin ikuiseen elämään asti. Hän antaa meille siunauksensa. Siunaus ei ole sama asia kuin menestys, terveys tai rikkaus. Siunaus on sitä, että Herramme Jeesus on seuraajansa kanssa joka hetki riippumatta siitä, onko ihminen rikas tai köyhä, sairas tai terve, menestynyt tai epäonnistunut.
Hyvät sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa. Profeetta Malakian sanoma ohjaa kysymään, että miksi me sitten uskomme Jumalaan, jos siitä ei ole hyötyä – jos Jumala ei palkitsekaan sitä runsaammin, mitä vahvemmin ihminen häneen uskoo. Vastaus voisi olla tämä: me uskomme Jumalaan ja seuraamme Jeesusta, koska me emme muutakaan voi. Jumala on koko elämämme, sen Lahjoittaja, sen Ylläpitäjä ja sen Sisältö. Jeesus Kristus on Herramme ja Vapahtajamme, ja hänen läsnäolossaan me heräämme, vietämme päivämme ja nukahdamme. Hänen armossaan me vaellamme jokaisena hetkenä, olkoon elämässämme iloa tai surua, helppoja päiviä tai vaikeita aikoja. Jumalan armo, jonka hän meille Jeesuksen tähden lahjoittaa, on ilma, jota hengitämme. Se on rohkaisu, joka meitä vahvistaa. Se on ravinto, jota ilman emme jaksa. Tätä armoa ei voi ansaita eikä siihen voi mitään lisätä. Jumalan armoa ei voi kukaan vastustaa eikä tehdä tyhjäksi.
Niinpä, hyvät sisaret ja veljet, iloitkaamme uskosta ja armosta, Jumalan suurista lahjoista.