Mielikuvitus saa alkunsa ikuisuudesta

Keski-Porin 163-vuotias kirkko herättää huomiota. Uusgoottilainen ulkomuoto ja kansallisromanttinen sisätila luovat juhlavan tilan seurakunnan kokoontumisille ja tänään myös arkkihiippakunnan pappis- ja diakoniavihkimysmessulle. On vaikea tietää, osasivatko tämän kirkon suunnittelijat, kaupunginarkkitehti Carl Johan von Heideken ja lääninarkkitehti Georg Theodor Chiewitz, edes ounastella, että Keski-Porin kirkossa tällainen juhla kerran vietetään. Joka tapauksessa he suunnittelivat kirkon palvelemaan seurakuntalaisia Porin keskeisenä jumalanpalveluspaikkana.  

Kirkon arkkitehdeillä oli mielikuvitusta. He osasivat jo suunnittelun varhaisessa vaiheessa kuvitella, millaiselta kirkko valmiina näyttäisi ja millaisia tilaisuuksia kirkossa pidettäisiin. Ilman mielikuvitusta suunnitelmat eivät koskaan toteudu. Itse asiassa mielikuvitus onkin ihmisen luovuuden tärkeimpiä perusasioita. Uutta voi syntyä vain, jos ihminen kykenee kuvittelemaan sellaista, mitä ei vielä ole ollenkaan.   

Ihmisen mielikuvituksella ei tunnetusti ole rajoja. Mielikuvitus onkin itse asiassa kykyä tajuta maailma laajemmin kuin vain ihmisen aistien tämänhetkisen kokemuksen perusteella. Mielikuvitus ei ole ajan eikä paikan vanki, kuten tavallinen tosielämämme aina väistämättä on. Mielikuvitus kykenee viemään ihmisen jonnekin aivan muualle ja toiseen aikaan. Se pystyy rakentamaan vaihtoehtoisia maailmoja oman tämänhetkisen maailmamme rinnalle. Elokuvat ja romaanit ovat tästä osuva esimerkki. Mielikuvituksen polut ovat hämmästyttäviä ja kiehtovia, joidenkin elämässä jopa niin koukuttavia, että niissä tekee mieliä viipyä pysyvästi. 

Tämän kirkon suunnittelussa on tarvittu mielikuvitusta. Myös se asia, jota kirkossa pidetään esillä, tarvitsee mielikuvitusta, jotta se ymmärrettäisiin. Kun kirkossa luetaan Raamatusta vaikkapa kuvausta Jeesuksen toiminnasta, seurakuntalainen tarkastelee tapahtumaa mielikuvituksensa avulla. Kun täällä lauletaan virsiä tai kuullaan musiikkia, ne ruokkivat mielikuvitusta ja vahvistavat osallistumista kaikkeen siihen, mistä kristillisessä uskossa on kyse.  

Täällä kirkossa erityisesti ajatus ikuisuudesta ja taivaasta koskettaa mielikuvitusta. Mitä on ikuisuus? Millaista on taivaassa? Päivän evankeliumissa Herramme Jeesus viittaa näihin asioihin syvällisessä rukouksessaan, jossa hän rukoilee seuraajiensa – siis myös meidän – puolesta. ”En pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta.”  Jeesuksen rukous sijoittuu hetkiin juuri ennen hänen kiinni ottamistaan ja Golgatan tien alkamista. Jeesus itse tiesi aikansa tässä näkyvässä, aistein havaittavassa todellisuudessa tulleen täyteen.  

Siihen nähden, että Jeesus tiesi, minne oli menossa, hän paljastaa lopulta varsin vähän ikuisuudesta ja tuonpuoleisuudesta. Itse asiassa Raamatussa ylipäätään on kovin vähän konkreettisia kuvauksia niistä. Kristityt ovat aina joutuneet piirtämään niistä kuvaa vain mielikuvituksessaan. Mutta vaikka selvää kuvaa ikuisuudesta ja taivaasta ei mieleen piirtyisikään, kaipuu ikuisuuteen ja taivaaseen on olemassa. Ihminen kaipaa taivaallista, ikuista olotilaa, joka olisi vapaa kaikista sellaisista rasitteista, jotka nyt tekevät elämän vaikeaksi. Kyky mielikuvitukseen on seurausta siitä, että ihminen kaipaa todellisuuteen, jota ei voi aistien avulla havaita eikä hallita. Toisinaan on kuultu väite, että taivas, ikuisuus ja Jumala ovat pelkkää mielikuvituksen tuotetta. Päivän evankeliumi, kristillinen usko ja tämän päivän juhlamessu katsovat asiaa aivan päinvastoin. Mielikuvitus on mahdollista vain, koska on olemassa ikuisuus, taivas ja Jumala, joita ihminen kaipaa. Mielikuvitus ei luo tuonpuoleisuutta, vaan saa itse siitä alkunsa. 

Jeesuksen rukous osoittaa, mikä on hänen seuraajiensa paikka olentoina, jotka elävät tässä näkyvässä todellisuudessa, olentoina, jotka samalla kaipaavat ikuisuutta ja taivasta. ”En pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta.”  Jeesuksen seuraajien paikka on tässä näkyvässä, aistien avulla hahmotettavassa maailmassa. Kaipuu ikuisuuteen ja taivaaseen saa kyllä kerran täyttymyksensä, mutta sen aika ei ole vielä. Sen sijaan Jeesuksen seuraajien ja kristillisen kirkon tehtävänä on tuoda ikuisuus ja taivas tähän aistein havaittavan maailman keskelle.  

On kiinnostavaa pohdiskella, miltä ikuisuudessa ja taivaassa näyttää, millaista siellä mahtaa olla. Kristillisestä perinteestä löytyy runsaasti sanoja ja kuvia siitä, millaiseksi tuonpuoleisuus ajatellaan. Siinä tarvitaan paljon mielikuvitusta. Jeesuksen viesti kuitenkin muistuttaa, että mielikuvitusta voi käyttää myös toisella tavalla. Mitä tarkoittaa käytännössä se, että ikuisuus, taivas ja Jumala eivät odota vasta tuonpuoleisuudessa vaan että ne ovat läsnä tässä maailmassa jo nyt, tässä ja tällä hetkellä? Mitä seuraa siitä, että minä uskon ikuisuuden sisältyvän jokaiseen ohikiitävään hetkeen, tai luotan tuonpuoleisuuden olevan juuri siinä paikassa ja siinä tekemisessä, joka kulloinkin on käsillä? Näihinkin mielikuvitus voi löytää vastauksen. 

Tänään ikuisuus, taivas ja Jumala ovat keskellämme tässä messussa, jossa vihitään kirkon virkaan Jenni Kulo, Pekka German, Heli Karlsson ja Outi Tyykilä. Hyvät kirkon virkaan vihittävät. Olette aloittamassa työtä kirkon virkaan vihittyinä pappina ja diakoniatyöntekijöinä. Palvelette seurakunnissanne ihmisiä kirkossa, yhteisössä, joka elää vahvasti ja lujasti tässä maailmassa. Tulette tietoisiksi kohtaamienne ihmisten iloista ja suruista, heidän kaipauksestaan ja unelmistaan. Vahvistakaa heidän luottamustaan siihen, että ikuisuus, taivas ja Jumala ovat heidänkin elämässään koko ajan kaikkialla läsnä. Käyttäkää työssänne mielikuvitusta, tuota Jumalan suurta lahjaa, erityisesti siinä, miten välitätte Jumalan rakkauden ja läsnäolon kohtaamienne ihmisten elämään. 

Hyvä Keski-Porin kirkkoon kokoontunut seurakunta. Meille on annettu elämän lahja. Meidät on asetettu juuri siihen aikaan ja paikkaan, jossa nyt olemme.  Jeesus rukoilee puolestamme: ”En pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta.”  Pako maailmasta ei ratkaise elämän ristiriitoja, se ei poista vaikeuksia eikä vastoinkäymisiä. Kysymys onkin siitä, kuinka jaksamme ja miten voimme päästä eteenpäin ristiriidoista, vaikeuksista ja vastoinkäymisistä huolimatta. Luottamus Jumalaan ja siihen, että ikuisuus ja taivas ovat jo nyt keskellämme, tuovat toivoa, voimia ja rohkeutta elää tässä maailmassa. Tietoisuus siitä, että Jeesus rukoilee puolestamme, riittää vakuuttamaan, että Jumala tietää ja tuntee meistä jokaisen. Hänen läsnäolonsa ja armonsa saattelevat meidät ikuisuuteen ja taivaaseen saakka.