Matkalla tulevaisuuteen

Ihmisen elämää verrataan usein matkaan, jossa ajan mukana siirrytään lakkaamatta eteenpäin. Tämä matka kulkee monenlaisten maastojen halki. Toisinaan on helppo kulkea: reitti näkyy selvänä silmien edessä hyvinkin kauas. Joskus taas eteneminen on vaivalloisempaa, kun on tarkkaan katsottava, mihin seuraavan askeleen astuu. Maasto, jossa kuljetaan, on välillä tasaista, joskus ylä- ja alamäet vuorottelevat tiuhaan, ja toisinaan reitti voi tuntua jopa vaaralliselta. Ajatus ihmisen elämästä matkana ja jopa maastovaelluksena on osuva.

Partiolaiselle maastossa vaeltaminen on tuttua. Partiotoiminnassa opitaan kulkemaan erilaisissa maastoissa, selviytymään monenlaisissa olosuhteissa ja myös nauttimaan tästä kulkemisesta ja selviytymisestä. Samalla opitaan yhteistyötä toisten partiolaisten kanssa ja saadaan kokemus, että pulmallisetkin tilanteet ratkaistaan yhdessä. Kaikki nämä ovat tärkeitä taitoja. Itse asiassa partiolaisuus antaa eväät kulkemiseen paitsi oikeassa maastossa luonnon keskellä myös kaikenlaisissa elämäntilanteissa, niissä maastoissa, joissa elämän varrella kuljetaan.

Onpa kyse maastosta tai elämänmatkasta, reittiä eteenpäin on joskus vaikea hahmottaa. Mihin tästä pitäisi suunnata? Millaiset ratkaisut nyt pitäisi tehdä? Mikä edessä olevista poluista tulisi valita? Kun tällaista kysyy, suuntaa katseen tulevaisuuteen. Partiolaisuutta voisikin nimittää toiminnaksi tulevaisuuden hyväksi.

Tässä toiminnassa oleellinen asia on toivo. Ilman toivoa tulevaisuus näyttää harmaalta, jopa synkältä. Toivo jaksaa katsoa niin kauan ja kauas tulevaan, että sieltä voi erottaa valonsäteitä. Toivon ylläpitäminen ja vahvistaminen, luottamus tulevaisuuteen, kuuluu partiolaisuuden perustaan. Partiolaulu sanoittaa tämän osuvasti: ”Tie selvä on ja marssi soi ja lippu hulmuaa. Ei painumaan se joudakaan, ei toivo kuolla saa.”

Jotta toivo säilyisi ja vahvistuisi, tarvitaan aina uskoa – uskoa selviytymiseen, uskoa tavoitteen saavuttamiseen ja uskoa käsillä oleviin mahdollisuuksiin. Partiolaulussa toetaan: ”Kun usko puhdas, säihkyvä on, niin vuoret siirtää voi.” Ajatus vuoria siirtävästä uskosta on peräisin Jeesuksen opetuksista. Usko ei tyydy näkemään vain niitä mahdollisuuksia, jotka nyt ovat riippuvaisia ihmisen kyvyistä. Usko näkee myös Jumalan mahdollisuudet, sen, että kaikkivaltiaan Jumalan voima saa aikaan sellaistakin, mikä meistä ihmisistä voi tuntua mahdottomalta. Pääsiäinen, Jeesuksen ylösnousemuksen juhla, jota juuri kirkkovuodessa vietämme, muistuttaa juuri tästä: Jumalan voima on kuolemaakin vahvempi.

Partiolaulun viesti pukee sanoiksi tärkeän viisauden: elämänmatkaa on turvallista kulkea, kun mielessä on uskon kannattelema toivo.

Tulevaisuus, tie, toivo ja usko. Näiden neljän toisiinsa liittyvän asian varassa partioliike toteuttaa tehtäväänsä. Tänään Yrjön päivää ja Suomen partiolaisten 50-vuotisjuhlaa vietetään aikana, jolloin nuo neljä asiaa ovat erityisen ajankohtaisia. Viime kuukausien tapahtumat maailmalla ja maanosassamme herättävät levottomuutta. Juuri nyt on tärkeää katsoa riittävän kauan ja kauas tulevaisuuteen. Nyt on tarpeen hahmottaa seuraava askellus, jotta tie eteenpäin aukeaa. Toivoa on syytä yhä vahvistaa, jotta näemme valon edessämme. Ja juuri nyt on erityistä tarvetta uskolle, joka luottaa Jumalan mahdollisuuksiin siirtää jopa vuoria.

Tulevaisuus, tie, toivo ja usko. Nämä asiat eivät liity pelkästään partioliikkeeseen. Niiden varassa on hyvä rakentaa koko yhteiskuntaa, ja siinä partioliikkeellä on jatkuvasti oma tärkeä paikkansa.

Kuva: Uudenmaan partiopiiri/ Juha Nurmi.