Puheenvuoro Itä-Suomen yliopiston tutkimuksen julkaisutilaisuudessa ”Kutsumus pandemian puristuksessa: Pappien, teologien ja kanttorien suhde työhön, työhyvinvointi ja suhtautuminen ajankohtaisiin kysymyksiin AKI-liittojen jäsentutkimuksessa 2022.”

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon nettisivuilla todetaan, että ”kirkko tarjoaa työntekijöilleen sisällöltään merkityksellisiä ja motivoivia työtehtäviä sekä monipuolista ammatillista osaamista tukevaa koulutusta.” Tämä onkin lukuisten kirkossa työskentelevien kokemus. Monille kirkko on pitkän työuran ainoa työnantaja.

Tuore tutkimus ”Kutsumus pandemian puristuksessa” nostaa esiin yhtäältä sen, miten pappien ja kanttorien enemmistö kokee myönteistä ja vahvaa imua työhön. He ovat voineet sekä uppoutua työhönsä että myös irrottautua siitä. Pandemia-aikaa lukuun ottamatta papeilla ja kanttoreilla on ollut aiempaa paremmat mahdollisuudet loman viettoon.

Toisaalta työn vetävyydestä ja lomista huolimatta yhä useampi pappi ja kanttori tuntee uupumusta. Tutkimuksessa nousevat esiin turhautumisen, pettymyksen ja uupumisen kokemukset. Moni on tuntenut olevansa ”tyhjiin puserrettu”. Tällaiset kokemukset ovat huolestuttavia.

Tutkimuksessa käytetty data oli kerätty pandemian loppumetreillä, ja se paljastaa havainnollisesti, kuinka vaikeaan tilanteeseen pandemian tuoma epävarmuus monet työntekijöistämme vei. Pandemia koetteli voimakkaasti koko yhteiskuntaa, myös kirkon työntekijöitä, jotka pyrkivät työllään auttamaan muita jaksamaan ja selviytymään. Pandemia-aika haastoi tutkimuksen mukaan kirkon työntekijöiden motivaatiota ja jaksamista sekä koetteli heidän kutsumustaan.
Vastaavia pettyneitä ja turhautuneita ääniä on viime aikoina kuultu kirkon työntekijöiltä muuallakin, muun muassa sosiaalisen median välityksellä. Nämä puheenvuorot ovat pysäyttäviä. Minusta on hyvä, että nämä kielteiset kokemukset ja ajatukset tulevat näkyviksi. Ne pitää ottaa vakavasti. Ne saavat kysymään, onko työntekijöillä ollut riittävästi mahdollisuuksia palautua pandemia-ajan kuormituksesta. Mitkä muut tekijät pandemian ohella rasittavat kirkon työntekijöitä? Entä miten kirkko ja seurakunnat työnantajana voisivat parantaa työntekijöidensä tyytyväisyyttä, motivaatiota ja jaksamista.

Uusien työntekijöiden kohdalla on tärkeää panostaa siihen, että heidän odotuksensa kirkon työtä kohtaan ovat realistisia. Kirkon ja seurakuntien tulee työn antajina seurata, mitata ja kehittää työtä ja työn tekemisen edellytyksiä. Työnantajan rooli ja vastuu ovat keskeisiä, mutta koko työyhteisön merkitys motivaatiolle ja jaksamiselle on suuri.

Haluan kuitenkin nostaa erityisellä tavalla esiin yhden tutkimuksessa esiin nousseen havainnon, siis sen, että pandemia-aika on koetellut kirkon työntekijöiden kutsumusta. Kirkon työn on perinteisesti nähty perustuvan kutsumukseen: ajatukseen ja kokemukseen siitä, että minun tehtäväni ei ole pohjimmiltaan peräisin ihmisiltä vaan Jumalalta. Kirkon työntekijöiden kutsumus on palvella lähimmäistä ja Jumalaa.

Arki väistämättä koettelee työhön liittyviä ihanteita ja jopa kutsumusta. Kutsumusta voi kuitenkin vaalia ja ruokkia huolehtimalla omasta hengellisestä elämästä. Rukoileminen, Raamatun lukeminen sekä riittävä tila ja rauha ovat keskeisiä. Myös työtoverit ja seurakuntayhteisö voivat olla voimavarana omalle kutsumukselle. Niinpä työyhteisöjen on tärkeää tukea työntekijöiden jaksamista kiinnittämällä huomiota hengelliseen elämään. Keskeinen kysymys silloin on, miten työyhteisö kykenee säilyttämään tajun siitä, että ollaan Jumalan asialla.
Lisäksi on tärkeää antaa aikaa niille asioille, jotka tuottavat iloa ja tuovat elämään mielekkyyttä, kuten perheelle ja ystäville. Lähimmäisiä jaksaa tukea ja palvella parhaiten silloin, kun on voinut huolehtia omasta jaksamisesta ja hengellisestä elämästä. Tässä myös työnantajan ja työyhteisön on oltava työntekijöiden tukena.

Tutkimuksen tulokset ovat pääpiirteissään olleet piispojen tiedossa ja niistä on keskusteltu alkuviikosta, kun piispat kokoontuivat Helsingissä. Tutkimuksen tulokset halutaan ottaa vakavasti. Erityisen tärkeää on, että paikallistasolla seurakuntatyöyhteisöissä kiinnitetään työntekijöiden jaksamiseen ja motivaatioon riittävästi huomiota. Siinä piispat ja tuomiokapitulit ovat tukena.

Haluan vielä lopuksi todeta, että uskon vakaasti meidän työllämme olevan merkitystä. Viime syksynä eläkkeelle jäänyt kollegani, Ruotsin kirkon arkkipiispa Antje Jackelén on todennut osuvasti, että kirkko on merkityksellinen sen vuoksi, että Jumala on merkityksellinen. Kysymys Jumalasta ja ihmisestä hänen luomassaan maailmassa ei katoa.