Kunpa kaikki olisi hyvin

Kunpa kaikki olisi hyvin – omassa elämässäni, läheisteni elämässä. Kunpa kaikki olisi hyvin kaikilla, kaikkialla maailmassa. 

Tämä huokaus on enemmän kuin toive. Se on rukous, joka kumpuaa ihmisen syvästä kaipuusta levollisuuteen, sovintoon ja rauhaan. Elämä koettelee meitä monin tavoin, ja huolenaiheet seuraavat toisiaan. Joillekin jokainen päivä on taistelua selviytymisestä, toisille pienetkin vastoinkäymiset tuovat murhetta. Kukaan ei pääse vähällä. 

”Kunpa kaikki olisi hyvin!” Tämä huokaus on yhteinen – se yhdistää meitä yli rajojen, kulttuurien ja uskontojen. Se kertoo siitä, mitä me kaikki toivomme: että maailma olisi turvallinen, että ihmiset voisivat elää sovussa, että rauha saisi sijaa. 

Joulun sanoma kantaa tätä toivoa. Kristikunnan suuri juhla kutsuu meitä lepäämään, hiljentymään ja etsimään rauhaa. Joululaulut, kynttilät, hiljaiset hetket – ne kaikki puhuvat kaipuusta, joka on syvällä sydämissämme. Jouluevankeliumin hahmot – Maria, Joosef, paimenet – hekin huokailivat: ”Kunpa kaikki olisi hyvin.” Heidän matkansa oli vaikea, täynnä epävarmuutta ja pelkoa. Mutta keskelle kaikkea syntyi Jeesus – Jumalan vastaus ihmisen kaipuuseen. Jumala tuli lähelle, ihmiseksi, jakamaan elämämme ja tuomaan toivon. 

Jeesuksen syntymä ei poistanut elämän vaikeuksia, mutta se toi lupauksen: kaipuusi on kuultu. Jumala on lähelläsi, elämässäsi, mitä ikinä tapahtuukaan. 

Tänä jouluna, ja jokaisena päivänä, me vetoamme: Anna rauhan tulla. Anna sovinnon kasvaa. Anna levon ja rakkauden voittaa. 

Yhdessä enkelien kanssa me laulamme: 

”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” (Luuk. 2:14)