Kärsivällisyys palkitaan

”Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,
muistakaa, heille kallis ol’ maa.
Kertokaa lapsenlapsille lauluin.
Himmetä ei muistot koskaan saa.”

Musiikinopettaja Kalervo Hämäläisen yli kolmekymmentä vuotta sitten säveltämä ja sanoittama laulu Veteraanin iltahuuto puhuttelee vuodesta toiseen. Veteraanien kipeät sotamuistot yhdistyvät laulussa toiveeseen, että tehdyt uhraukset säilyttäisivät merkityksensä. Iän painama ja harvalukuiseksi käyvä veteraanijoukko pohtii laulussa, nähdäänkö heidän uhraustensa arvo ja merkitys itsenäiselle isänmaalle? Ymmärretäänkö, millaista oli, kun isä, veli tai poika joutui jättämään kotinsa ja lähtemään taisteluihin tai kun naiset lapset ja vanhukset jäivät kotirintamalle pitämään huolta arjen sujumisesta? Aivan aiheellisesti Veteraanin iltahuuto kehottaa: hoivatkaa, muistakaa, kertokaa, sillä muistot eivät saa himmetä.

Nationella veterandagen firas i dag för trettiosjunde gången. Högtidsdagen uppmärksammar svåra perioder i vårt lands historia ur en alldeles speciell synvinkel, de enskilda människornas. Det centrala är inte hur Finland för nittio år sedan blev en spelbricka i stormaktspolitiken och hur vår unga självständiga stat klarade sig ur den svåra tiden. Nu ska vi inte spekulera i vilka resurser vårt land hade att göra motstånd mot en överlägsen fiende, eller hur den dåtida krigsledningen lyckades motivera folket till stora ansträngningar. De här synvinklarna är viktiga men det är inte det vi ska fokusera på i dag.

[Kansallista veteraanipäivää vietetään tänään 37. kerran. Juhlapäivä kiinnittää huomion maamme vaikeisiin vaiheisiin aivan erityisestä, yksittäisten ihmisten näkökulmasta. Keskeistä ei ole niinkään se, miten Suomi joutui kahdeksankymmentäneljä vuotta sitten suurvaltapolitiikan pelinappulaksi ja kuinka nuori itsenäinen valtio selviytyi vaarallisesta ajasta. Nyt ei pohdita sitä, mitkä olivat maamme voimavarat ylivoimaisen vihollisen vastustamiseen tai kuinka tuolloinen sodanjohto kykeni motivoimaan kansan suuriin ponnistuksiin. Nämä ovat tärkeitä näkökulmia, mutta niihin ei tänään keskitytä.]

Tänään kysytään ennen kaikkea, mitä ajatteli, koki ja tunsi taisteluihin lähtenyt sotilas, ja miten kotirintamalle jääneet jaksoivat ja selviytyivät oman taakkansa kantamisessa. Maailmanhistoriallisten mullistusten keskellä pieni ihminen jää helposti suurten tapahtumien varjoon.

Veteraanipolven työn ja uhrauksien merkitystä voi kuvata monella tavalla. Äsken lukemani kohta Jeesuksen vuorisaarnasta esittelee piirteen, joka veteraanisukupolvesta on erityisen tärkeä muistaa. Tuo ominaisuus on mitä tarpeellisin myös omana aikanamme, kun monenlaiset epävarmuudet niin omassa elämässä kuin maailmallakin ravistelevat turvallisuudentunnetta. Jeesus julistaa: ”Autuaita ovat kärsivälliset: he perivät maan.”

Sota-ajan vaikeudet ja suoranaiset kauhut tulivat tutuiksi veteraaneille. Kärsivällisyyttä koeteltiin, kun ei voinut tietää, milloin sota päättyy tai milloin oma läheinen saapuu rintamalta kotiin. Koskaan ei voinut olla varma, etteikö läheisen seuraava kotimatka päätyisi oman kotiseurakunnan sankarihautausmaahan. Miten kaiken tuon keskellä saattoi pitää yllä toivoa, ja kuinka ihmiset ylipäätään jaksoivat? Veteraanien omakohtaiset kertomukset tästä kaikesta jäävät elämään.

Kärsivällisyys lopulta palkittiin: sota loppui ja rintamalta palattiin kotiin. Saman tien ryhdyttiin kuitenkin toisenlaista kärsivällisyyttä vaativaan tehtävään, maan jälleenrakentamiseen. Veteraanisukupolven työ ei nimittäin rajoittunut sotavuosiin, vaan vastuunkanto jatkui pitkään niiden jälkeenkin. Tänään kansallisena veteraanipäivänä on myös meidän nuorempien sukupolvien edustajien tarpeellista tunnustaa Jeesuksen sanojen osuneen oikeaan: ”Autuaita ovat kärsivälliset: he perivät maan.”

Jeesuksen autuaaksi julistukset ovat rohkaisevia. Hänen tarkoituksenaan on kannustaa kuulijoita: murheellisia, vaatimattomia, oikeudenmukaisuutta kaipaavia, rauhan puolesta ahertavia. Jeesus vakuuttaa, että he ovat autuaita – he ovat hyvässä asemassa – vaikka murheen, alamittaisuuden tunteen tai epäoikeudenmukaisuuden kokemuksen otteessa on tukala elää. He ovat autuaita, hyvässä asemassa, sen vuoksi, että heidän kaipauksensa saa vastauksen. Jeesus suuntaa ajatukset tulevaan ja tuntuu vakuuttavan, että se, mikä nyt tuntuu vaikealta, joko katoaa tai muuttuu helpommaksi. Tavalla tai toisella siitä päästään yli.

Sodan jälkeen Suomesta on kehittynyt nykyaikainen valtio, jossa tavoitellaan Jeesuksenkin mainitsemia asioita kuten oikeudenmukaisuutta ja rauhaa. Suomalainen kansalaisyhteiskunta on vahva, ja se tarjoaa mahdollisuuden osallistua eri tavoin maamme rakentamiseen. Maamme paikka muiden valtioiden joukossa on selkeytynyt, ja olemme nyt entistä tiiviimmin osa demokraattisesti johdettujen valtioiden joukkoa. Siksi omalla maallamme on nyt huomattavasti paremmat edellytykset kohdata mahdolliset vakavatkin kriisit kuin runsas kahdeksankymmentä vuotta sitten. Tästä muistuttaa myös tämänvuotinen kansallisen veteraanipäivän teema: ”Sotiemme opetukset – tulevaisuuden turvaksi. Ei enää koskaan yksin.”

I en tid av snabba förändringar finns det alltjämt rum för tålamod. Landet och nationen står ut med också stora svårigheter så länge medborgarna bara orkar. Det väsentliga för att bevara vårt tålamod är att hålla liv i föreställningen om en tillvaro där de nuvarande svårigheterna har övervunnits. Det är uttryckligen det här som veteranernas erfarenhet, den nationella veterandagens budskap och det som vår Herre Jesus lär uppmanar oss till i dag: att se mot framtiden och lita på att tålamodet på ett eller annat sätt får sin belöning.

[Olemme kuluneen runsaan vuoden aikana nähneet, miten nopeasti ja rajusti vuosikymmenet palvellut turvallisuusjärjestelmä Euroopassa on tullut tiensä päähän. Nopeiden muutosten keskellä kärsivällisyydelle on edelleen käyttöä. Maa ja kansa kyllä kestävät suurissakin vaikeuksissa, kunhan kansalaiset omassa elämässään jaksavat. Juuri siihen veteraanien kokemus, kansallisen veteraanipäivän sanoma ja Herramme Jeesuksen opetus meitä tänään kehottavat: katsomaan tulevaisuuteen ja luottamaan siihen, että kärsivällisyys tavalla tai toisella palkitaan.]

Hyvä seurakunta. Veteraanipäivän messun päätteeksi lähetämme matkaan seppelpartion. Se kulkee mukanamme päiväjuhlaan, kunnes se lopulta vie tervehdyksemme Turun sotaveteraanien muistomerkille. Professori Aarne Ehojoen suunnittelema muistomerkki paljastettiin runsas kolmekymmentä vuotta sitten Samppalinnanmäelle ikään kuin korkealta tervehtimään alempana levittäytyvää kaupunkia. Muistomerkin alaosassa lukee latinan kielellä: Pro patria – Isänmaan puolesta. Muistomerkin yläosassa, jokaisella sen neljällä sivustalla, on suuri tammenlehti, kärsivällisyyden ja sitkeyden tunnus, veteraanien oma merkki. ”Autuaita ovat kärsivälliset: he perivät maan.”