SAARNA JOULAATON HARTAUDESSA 24.12.2025

Turun tuomiokirkko

Arkkipiispa Tapio Luoma

 

Jouluevankeliumin tuttu kertomus on jälleen luettu. Augustus on antanut verollepanokäskynsä, Maria ja Joosef ovat saapuneet Betlehemiin, enkelit ovat ilmestyneet paimenille ja paimenet kiirehtivät tapaamaan vastasyntynyttä Jeesusta. Tuttu kertomus toistuu joka vuosi, ja silti se on säilyttänyt tenhonsa, sen merkillisen tunnelman, jonka sen lukeminen ja kuuleminen saa aikaan. Tässä kertomuksessa kuvatut tapahtumat ovat syy sille, että nyt eri puolilla maailmaa vietetään joulua.

Yksi huomionarvoinen seikka jouluevankeliumissa on levollisuus ja rauhallisuus. Epäilemättä Marian ja Joosefin mieli on täynnä epävarmuutta ja harmistusta, kun kunnollista majapaikkaa ei ruuhkaisessa Betlehemissä löytynyt ja kun Maria oli viimeisillään raskaana. Paimenten kerrotaan pelästyneen pahanpäiväisesti, kun enkelit ilmestyivät heille. Malttamattomina he kiiruhtivat Betlehemiin todistamaan, mitä oli tapahtunut. Kaikesta tästä huolimatta jouluevankeliumi kuvaa kaikkea tätä tavalla, joka huokuu levollisuutta ja rauhaa.

Yksi syy levollisuuden ja rauhan vaikutelmaan jouluevankeliumissa on, että siinä ei pakoteta, velvoiteta eikä määrätä ketään tekemään yhtään mitään tai olemaan jotakin muuta kuin on. Ainut pakkoon viittaava yksityiskohta on maininta keisari Augustuksen käskystä, joka pakotti ihmiset liikkeelle kirjoittautumaan veroluetteloon. Jumala ei käske eikä pakota, eivätkä sitä tee edes enkelit, jotka vain totesivat, mikä paimenia Betlehemissä odottaa. Kertomuksen tapahtumat vain soljuvat eteenpäin vapaasti, kevyesti, kuin itsestään.

Ihmiselämän kaikkineen voi nähdä merkillisenä matkana pakon ja vapauden välimaastossa. On asioita, joihin ihminen voi vaikuttaa, ja asioita, joihin hän ei voi vaikuttaa. Tietyissä rajoissa hän on vapaa toimimaan haluamallaan tavalla, mutta kun rajat tulevat vastaan, ne pakottavat tiettyyn olemiseen ja toimintaan. Jokaisen ihmisen elämässä yksi tapahtuma on erityisellä tavalla kaikkien omien vaikuttamismahdollisuuksien ulottumattomissa. Se asia on oma syntymämme. Keneltäkään meistä ei ole kysytty mielipidettä, mihin maailmankolkkaan ja millaisena maailmanaikana olisimme halunneet syntyä. Valinnanvapautta ei ole ollut, kun kukin meistä on syntynyt tähän maailmaan, ja kun asiakirjoihin on merkitty syntymäaikamme ja syntymäpaikkamme.

Kasvaessaan lapsi harjaantuu ilmaisemaan omaa tahtoaan. Samalla hän oppii huomaamaan, vähitellen ja toisinaan pettymysten ja suuttumisien kautta, millaisiin asioihin hän voi vaikuttaa ja millaisiin ei. Aikuisikään ehtineet ovat käyneet tässä elämänkoulussa jo monet kurssit, ja siitä huolimatta yleisin, ellei peräti ainoa harmistumisen ja pettymisen syy on, että asiat eivät ole menneet toivomallamme tavalla tai että pyrkimyksemme vaikuttaa asioihin eivät ole johtaneet haluttuun tulokseen. Toisaalta kokemus siitä, että on voinut vaikuttaa joihinkin asioihin, herättää tyytyväisyyttä ja kannustaa ottamaan vastuuta paitsi omasta myös muiden hyvinvoinnista.

Pakon ja vapauden kysymykset ovat nousseet uudella tavalla ajankohtaisiksi, kun se maailma, jota uskoimme rakentavamme viimeisten vuosikymmenien aikana, onkin muuttunut toisenlaiseksi kuin odotimme. Pakon ja vapauden välinen rajalinja etsii kaiken aikaa paikkaansa ja se herättää yhä uusia kysymyksiä. Onko ilmastonmuutos vääjäämätön vai voiko siihen vaikuttaa? Ovatko muutaman suurvaltajohtajan mielivaltaisilta vaikuttavat toimet sellaisia, että ne on vain pakko hyväksyä vai voiko niihin vaikuttaa? Onko eriarvoisuuden kasvaminen kuin luonnonlaki, jolle kukaan ei lopulta voi mitään? Ovatko oman elämän vastoinkäymiset sellainen pakko, johon on vain alistuttava? Kuinka vapaa ihminen lopulta on vaikuttamaan asioihin?

Jouluevankeliumin kertomuksesta huokuva levollisuus, pakottomuus ja rauhallisuus kumpuavat syvältä uskon maailman ytimestä. Kuvaus Marian, Joosefin, Jeesus-lapsen ja paimenten vaiheista on asetettu sellaisten reunaehtojen sisälle, joihin kukaan heistä ei voinut vaikuttaa. Keisarin käsky oli mikä oli, pitkä matka Betlehemiin kaikkine rasituksineen piti hyväksyä, eläintallin suojaan ainoana vapaana majapaikkana piti sopeutua. Normaalit elämän lainalaisuudet merkitsivät kertomuksen henkilöille pakkoa ja välttämättömyyttä, mutta niistä huolimatta levollisuus ja rauha, lepo ja pakottomuus tulevat vahvasti esiin.

Tässä tullaan keskeiseen seikkaan. Joulun sanoman ytimessä on vakaumus, että juuri elämän pakkojen, lainalaisuuksien, välttämättömyyksien ja reunaehtojen keskelle syntyi kaikkivaltias Jumala, hän, joka itsessään on vapaa kaikesta pakosta ja jonka kädessä koko maailmankaikkeus lopulta lepää. Kaikkeuden Luoja luopui ylhäisestä asemastaan ja tuli ihmiseksi, oman luomakuntansa ehtojen, pakkojen ja välttämättömyyksien alaiseksi.

Jeesuksen syntymän myötä normaalit välttämättömyydet ja lainalaisuudet saavat uuden merkityksen. Syyn ja seurauksen ankara laki tulee uuteen valoon, kun Jeesuksen persoonassa lahjoitettu anteeksiantamus katkaisee synnin ja rangaistuksen ketjun, ja kun hänen ylösnousemisensa haudasta muuttaa kuoleman kauhistuttavasta, ehdottomasta lopusta portiksi ikuiseen elämään. Jeesuksen syntymä merkitsee, että maailmaamme murtautui sellainen voima, joka antaa vapauden. Se ei ole vapautta luodun todellisuuden lainalaisuuksista ja ehdottomuuksista, vaan vapautta toimia niistä huolimatta ihmisten ja tämän maailman hyväksi. Se on sitä vapautta, josta löytyy jouluevankeliumin levollisuus ja rauhallisuus. Niinpä enkelien viesti paimenille on viesti myös meille: ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.”

Kristillisessä uskossa on yksi käsite, joka kuvaa osuvasti ihmisen kulkua pakon ja vapauden ristipaineessa. Samalla se kuvaa osuvasti myös Marian, Joosefin, paimenten ja Jeesuksenkin vaiheita. Se käsite on johdatus. Kristillinen usko luottaa Jumalan johdatukseen. Kyseessä ei ole kylmä kohtalo eikä sokea sattuma, vaan persoonallinen, kaikkivaltias Jumala, joka vie meitä kohti tulevaisuutta, näyttipä tulevaisuus miltä tahansa.

Hyvä joulun viettoon hiljentyvä seurakunta. Jouluevankeliumin levollisuus ja rauha on mitä tervetulleinta kaikenlaisen levottomuuden ja rauhattomuuden keskellä. Jeesuksen syntymäjuhlan on määrä tuoda meille monenlaisten pakkojen, velvollisuuksien ja välttämättömyyksien keskellä välillä väsyneinäkin kipuileville luottamus siihen, että jouluna ihmiseksi syntynyt Jumala on meidän kanssamme. Hän on Vapahtaja, siis Vapauttaja. Olkoot tilanteet, pakot ja välttämättömyydet sinun elämässäsi millaisia tahansa, joulun sanoma rohkaisee luottamaan siihen, että sinä olet Jumalan rakkauden kohde ja että hän johdattaa sinua.

– Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha
ihmisillä, joita hän rakastaa.