Älkää murehtiko

Kotiini on kertynyt vuosien varrella suuri joukko erilaisia värikkäitä jääkaappimagneetteja. Joskus niitä on kulkeutunut mukana matkoilta, toisinaan taas jonkun tuliaisina tuomana, tai muuten vain itse hankittuna hauskan kuvan tai nasevan sanonnan takia. Siinä ne ovat vierekkäin jonkinlaisina välähdyksinä tai terveisinä jostakin toisesta ajasta ja paikasta.  

Yhteen jääkaappimagneettiin huomaan suuntaavani katseeni yhä uudestaan. Siinä ei ole kuvaa, vaan sen sijaan muistutus, joka tuntuu aina yhtä tuoreelta. Magneetin viesti kuuluu näin: Tänään on se huominen, jota murehdit eilen. Tuon lyhyen lauseen alkuperä jää tuntemattomaksi, mutta mielestäni se tiivistää hyödyllisen viisauden. Eilisen murheista huolimatta olet selvinnyt tähän päivään, ja huominenkin saapuu, vaikka nyt kenties ajattelet sitä murehtien. 

Murehtiminen on monille tuttua. Kukapa ei olisi toisinaan herännyt aamuyöllä vain huomatakseen, että kaikki mahdolliset murheenaiheet suorastaan hyökkäävät tajuntaan ja karkottavat unen kauas. Joskus taas jokin asia painaa mieltä niin, että päivän puuhien keskellä se suostuu vain vaivoin pysymään poissa häiritsemästä. Jos jonkun murheenaiheen hetkeksi unohtaakin, pulpahtaa se jonkun ajan kuluttua kuitenkin takaisin mielen päälle vaatien tinkimättä huomiota ja energiaa. Murheiden aiheuttajat ovat milloin pieniä, milloin suuria, mutta aina ne ovat kiusallisia. Murhe itsessään on varsinkin pitemmän päälle ikävä seuralainen riippumatta siitä, mikä sen on aiheuttanut. 

Murehtiminen liittyy toisinaan menneeseen, vaikkapa siihen, mitä tuli tehtyä tai sanottua, millainen sotku tuli aiheutettua. Useimmiten murehtiminen liittyy kuitenkin tulevaan: miten minun käy, miten meidän käy, miten läheisteni käy? Mieli rakentelee monenlaisia skenaarioita, joskus niitä kaikkein ikävimpiä, ja silloin mielenrauha voi olla kaukana.  

Tänään kuulemme Jeesuksen viestin meille kaikille murehtijoille. Jeesuksen pisin Raamattuun tallennettu puhe, vuorisaarna, tarkastelee monia asioita, joilla on suora yhteys ihmisen arkiseen elämään. Tämän päivän evankeliumi on vuorisaarnan puhuttelevimpia kohtia. Jeesuksen sanat osoittavat, miten hyvin hän tuntee ihmisen elämää ja niitä monimutkaisia mielenliikkeitä ja mielialoja, jotka ihminen itsestään löytää. Meille murehtimiseen taipuvaisille hänellä on lohdullinen viesti: ”Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mistä me saamme vaatteet?’ Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.”  

Voisi ajatella, että Jeesus kehottaa tässä suorastaan vastuuttomuuteen aivan kuin hän sanoisi, että mistään ei tarvitse huolehtia. On selvää, että jokaisen tulee hoitaa välttämättömät ja tarpeelliset asiat sekä omassa henkilökohtaisessa elämässään että vaikkapa työpaikalla. Tulevaisuuteen tähtääminen edellyttää vaivannäköä ja asioihin tarttumista. Siinä mielessä huolehtiminen on välttämätöntä. Jeesuksen mainitsema huolettomuus ei tarkoitakaan vastuuttomuutta. Sen sijaan hän haluaa varjella meitä murehtimiselta, jota voisi pitää huolehtimisen synkempänä sivujuonteena, sivupolulta, joka käy sitä raskaammaksi ja pimeämmäksi mitä kauemman sillä joutuu kulkemaan. Kaiken lisäksi Jeesus sanoo murehtimista turhaksi: ”Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?” 

Jeesus perustelee lohdullisen viestinsä meille murehtijoille muistuttamalla Jumalan huolenpidosta. Kun murehtiminen pakottaa suuntaamaan katseen vain yhteen kohtaan, murheen aiheuttajaan ja murehtimiseen itseensä, Jeesus pyrkii avartamaan näkymää laajemmalle. Hän haluaa vakuuttaa, että taivaallinen Isä tietää, mitä kullekin kuuluu ja millaista kunkin elämä on ja mitä kukin tarvitsee. ”Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä,” Jeesus sanoo. Jo yksistään tämä tietoisuus Jumalan ymmärtämyksestä tuo monille lohdutusta murheiden keskelle. 

Miksi murheiden aiheuttajia sitten ylipäätään on olemassa? Miksi ihminen joutuu kokemaan vastoinkäymisiä, onnettomuuksia ja niitäkin suruja, joita eniten pelätään? Nämä ovatkin jo vaikeita kysymyksiä, joihin monet ovat koettaneet löytää vastauksia. Oleellista on havaita, että Jeesus ei piirrä eteemme sellaista kuvaa todellisuudesta, jossa murheen ja murehtimisen aiheita ei ollenkaan olisi. Hän tunnistaa sen, että nälkä ja jano ja vaatetus, nuo ihmisen perustarpeiden puutteet, ovat monille tässä maailmassa jatkuvia huolen aiheuttajia. Ja vaikka perustarpeet tulisivatkin jopa erinomaisesti tyydytetyiksi, on muita asioita, jotka herättävät murhetta. Vaikuttaa siltä, että elämä on aina ja kaikkialla epätäydellistä, sillä siihen kuuluu väistämättä kipua ja luopumista, surua ja epäoikeudenmukaisuutta. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet, kuten Jeesus sanoo. 

Ihminen siis väistämättä kipuilee murheidensa ja niiden taustasyiden kanssa tässä epätäydellisessä maailmassa. Kun Jeesus rohkaisee meitä olemaan murehtimatta, hän ottaa esille vielä yhden, entistä syvemmän näkökulman. ” Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.”  Jumalan tahdon etsiminen ja sen toteutumisen pyytäminen on perusta sille, että murehtimisesta voi päästää irti.  

Jeesus opettaa, että taivaallinen Isä haluaa meille pelkkää hyvää, olkoonkin, että elämä itsessään koettelee ja heittää eteemme monenlaisia murheen aiheita. Mitään ei tapahdu hänen tietämättään tai sallimattaan. Kun kyselen Jumalalta, miksi tällaistakin ja tuollaistakin pitää kokea ja minkä takia juuri minun on kannettava näitä murheita, voin kokea turhautumista, kun sen saa selvää vastausta. Mutta tällaista kyselevänä, jopa epäilevänä, voin jättäytyä Jumalan johdatettavaksi ja hänen kannettavakseen, ja pyytää Isä meidän -rukouksen sanoin: Tapahtukoon sinun tahtosi. 

Hyvä Piikkiöön kirkkoon kokoontunut seurakunta. Piispantarkastuksen kuluessa on monien asioiden ohella myös kysytty, millaiset seikat herättävät Piikkiön seurakunnassa huolta ja murhetta. Olipa kyseessä seurakuntalaisten tai seurakunnan työyhteisön tai luottamushenkilöiden murheenaiheet, viesti on tänään selvä: älkää turhaan murehtiko. Huolehtikaa siitä, mistä kuuluu huolehtia, myös toisistanne, mutta älkää turhaan murehtiko. Teidän kanssanne on Jumala, joka johdattaa ja antaa uuden voiman ja viisauden jokaiseen päivään.