Valoisasti kohti tulevaa

Maailman menosta on helppo löytää epäkohtia ja huolenaiheita. Niitä tulvii tietoisuuteemme läheltä ja kaukaa. Itse kunkin elämässä riittää asioita, jotka ovat omiaan herättämään levottomuutta. Tuntuisi paremmalta, jos voisi olla täysin varma tulevista käänteistä ja jos ne vielä noudattelisivat sitä, mitä on toivonut.

Elämän kulkua on kuitenkin mahdotonta tarkalleen ennustaa. Kovin helposti oletuksena on, että ennen oli paremmin ja asiat menevät aina vain huonompaan suuntaan. Huolenaiheet eivät jätä rauhaan eikä murehtiminen laannu.

Jeesuksen seuraajille nämä tunnelmat tulivat tutuiksi. Yhteinen Jerusalemin matka päättyi heidän kannaltaan katastrofiin, Herran kuolemaan ja hautaamiseen. Jäljelle jäi vain neuvottomuutta, surua ja täysin epävarma tulevaisuus.

Ahdistus ja huoli eivät kuitenkaan ole todellisuuden koko kuva. Pääsiäisen sanoma muistuttaa, että vaikka tulevaisuus pysyy tuntemattomana ja osin epävarmanakin, sen päätepiste on lopulta valoisa. Vaikka näköpiirissä erottuu vaikeita asioita, ne eivät kerro kaiken lopputulosta.

Jeesus nousi kuolleista. Hänen hautansa on tyhjä. Kuolema ei merkitse kaiken loppua. Toivolla ja tulevaisuudella on pysyvä ja vankka perusta.

Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: ”Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi.” (Matt. 28:5–6)