Uusi joulu, uusi toivo

Jo toinen koronajoulu on ovella. Kuka olisi vuosi sitten uskonut, että kristikunnan suurta juhlaa vietetään taas poikkeusoloissa.

Pandemia ei väistynyt vuodessa. Sen sijaan se näytti sitkeytensä ja yllätyksellisyytensä. Kamppailu uusia virusmuunnoksia vastaan vaatii aikaa. Onneksi rokotteet ovat antaneet toivoa ja osoittaneet, että keinoja vakavan taudin hillitsemiseksi on.

Lähes kaksi vuotta kestänyt poikkeustila on pakottanut esittämään kysymyksiä, jotka tavallisemman arjen keskellä on helpompi sivuuttaa. Miksi elämä ei kulje yksinkertaisempia latuja? Miksi toiveeni ja odotukseni eivät toteudu? Miksi joudun luopumaan suunnitelmistani tai lykkäämään ja muuttamaan niitä?

Myös pelko hiipii esiin. Joillekin suurin pelonaihe ei ole koronaviruksen aiheuttama vakava sairaus vaan rokotukset. Monet pelkäävät jaksamisensa puolesta, kun kanssakäyminen toisten ihmisten kanssa on rajoitettua ja tulevaisuus sumun peitossa. Huolta herättävät myös jyrkät jakolinjat, kun pandemiasta ja sen hillitsemiskeinoista vallitsee erilaisia näkemyksiä.

Poikkeusaika on tehnyt selväksi sen, mikä on aina ollut totta: ihminen on rajallinen olento. Kukaan meistä ei ole kaikkivaltias. On luovuttava ja sopeuduttava. Myös sairauden ja kuoleman uhka on osa ihmiselämää.

Onneksi ihminen on paitsi hauras myös kekseliäs ja oppimiskykyinen. Siitä kertovat tieteen saavutukset, joihin kuuluu koronarokotteen kehittäminen lyhyessä ajassa.

Vaikeuksista vapaata elämää ei kuitenkaan ole. Sukupolvesta toiseen kohtaamme voimia, joita ei voi käskeä eikä hallita.

Oma tahto ja toiveet törmäävät ylittämättömiin esteisiin. Tästä kertovat myös jouluevankeliumin tapahtumat. Marian ja Joosefin oli lähdettävä matkalle Betlehemiin, koska keisari oli niin määrännyt. Ajatus säällisestä majapaikasta piti unohtaa ja suostua yöpymään tallissa.

Joulun ihmeellinen sanoma on, että kaikkivaltiaan Jumalan poika syntyi ihmiseksi, keskelle tavallista elämää, sen rajoitusten alle. Hän tietää, miten epävarmaa, haurasta ja ristiriitojen täyttämää ihmiselämä on.

Samalla hän kuitenkin vakuuttaa meille, ettei maailmamme ole sokean kohtalon hirmuvallan alla. Kaiken takana, ja aivan meidän lähellämme, on rakastava Jumala, joka toivoo meille hyvää. Pelon, pettymysten ja uhkakuvien keskellä kuuluu rohkaiseva viesti:

“Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” (Luuk. 2:10–11)

Hyvää ja siunattua joulujuhlaa!