Onni on vanheta

Ikääntymisen merkit näkyvät ennen pitkää jokaisessa ihmisessä. Ne eivät ilmene samalla tavalla tai samanaikaisesti kaikilla, sillä jokainen vanhenee omalla yksilöllisellä tavallaan ja tahdillaan. Nopea vilkaisu peiliin ei vielä kerro iän karttumisesta, mutta nykyisen peilikuvan vertaaminen kymmenen vuotta sitten otettuun valokuvaan sen kyllä paljastaa.

Vanheneminen on elämän normaali vaihe. Iän karttuminen ei vähennä ihmisen arvoa eikä tee hänestä toisen luokan kansalaista. Elämään tulee kyllä yhä enemmän rajoitteita ja aktiivisimmat vuodet siirtyvät vähitellen muistoihin, mutta ihminen on edelleen sama persoona, joka hän oli lapsuudessa, nuoruudessa ja aikuisuudessa. Hän on Jumalan kuva, eikä se kuva haalistu vuosien vieriessä.

Vanheneminen on arvokas vaihe ihmisen elämänkaaressa. Siinä voi hahmottaa ainakin kolme tärkeää seikkaa. Ensinnäkin vanheneminen paljastaa ihmisen ja hänen elämänsä kauneuden. Vaikka ikääntyminen muuttaa ulkonäköä, vaikka se tuntuu fyysisessä ja henkisessä vireydessä ja vaikka on vähitellen luovuttava monesta asiasta, ihminen ja hänen elämänsä ovat ainutlaatuisia. Säröineen ja kipuineenkin elämä on kokonaisuus, joka on annettu lahjaksi. Juuri sen vuoksi ihminen on myös kaunis, suorastaan ihmeellinen.

Toinen vanhenemiseen kuuluva arvo on viisaus. Elämänkokemus kannustaa katsomaan omaa ja muiden elämää myötätunnolla, vaikka kaikkea nykyajassa ei olisikaan helppo ymmärtää, saati omaksua. Viisaus ohjaa näkemään oma taivallus armollisesti ja hyväksymään se reitti, jota pitkin tähän päivään on tultu. Parhaimmillaan ikääntyvä voi tarjota viisautensa nuorempien käyttöön ja tukea heitä heidän omalla matkallaan.

Kolmanneksi on mainittava vielä kiitollisuus. Vanhanakin joutuu kantamaan huolia ja murheita, jos kohta ne ovat joiltakin osin erilaisia kuin nuorempana. Silti mielen voi täyttää kiitollisuus elämän lahjasta, jokaisesta uudesta päivästä, läheisistä ihmisistä ja kuljetusta elämän matkasta. Tämä kiitollisuus edelleen syvenee, kun voi osoittaa kiitollisuutensa hänelle, joka on elämän ja kaiken hyvän lahjoittanut.

Juuri tänään on aihetta iloita kauneudesta ja viisaudesta ja kiittää Jumalaa elämästä.

Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, ylistä hänen pyhää nimeään.
Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.
(Psalmi 103:1–2)

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Seinäjoen seurakunnan uutiskirjeessä 70-vuotiaille ja sitä vanhemmille. Arkkipiispa Luoma oli Seinäjoen seurakunnan kirkkoherra vuosina 2002–2012.