Joulussa Jumala on läsnä

”Kulttuuri on uskonnon muoto, uskonto on kulttuurin sisältö.” Näin totesi aikanaan saksalais-yhdysvaltalainen teologi Paul Tillich.

Ja toden totta: kulttuuria on vaikea ymmärtää tuntematta uskontoa. Uskonnon jäljet näkyvät niin arkkitehtuurissa, kuvataiteessa ja kirjallisuudessa kuin elokuvassa ja musiikissakin. Uskonto on vaikuttanut tieteen kehitykseen ja ihmisen luontosuhteeseen. Se ohjaa maailmanpolitiikkaa ja on mukana maailman huomion keskipisteessä, kun huippu-urheilija tekee ennen suoritusta ristinmerkin.

Kulttuuri ei tietenkään tyhjene pelkkään uskontoon. Ilman uskonnonlukutaitoa moni kulttuurin ulottuvuus jää kuitenkin avautumatta.

Uskontoa voi oppia ymmärtämään vain, jos sitä on mahdollisuus kohdata ja havainnoida – uskovana, toisuskoisena tai uskonnottomana. Siksikin uskonnolla on paikkansa paitsi kodin ja temppelin seinien sisällä, myös julkisessa tilassa, toreilla ja näyttämöillä. Vaikkei itse osallistuisi, uskonnon luona voi vierailla, tutustumassa ja tervehtimässä.

Omassa kulttuurissamme tähän tarjoaa tilaisuuden muun muassa joulunvietto. Joulu onkin monella tapaa avain kristillisen uskon ja kulttuurimme ymmärtämiseen. Kertomus Jeesuksen syntymästä kuvaa Jumalaa, joka ei ole hylännyt luomakuntaansa ja vetäytynyt itsetyytyväiseen kaikkivaltiuteensa. Sen sijaan Jumala on kiinnostunut ihmisistä – niin kiinnostunut, että oli kerran valmis itsekin elämään ihmisen elämän, tulemaan yhdeksi meistä.

Joulu kertoo, millainen Jumala on. Jumala syntyi ihmiseksi, jotta toivonsa menettäneet löytäisivät rohkeuden, halveksitut ihmisarvon, syntiset armahduksen. Jeesuksen toiminnassa ja sanoissa lähimmäisenrakkaus sai uusia merkityksiä ja verrattoman esimerkin.

Täyttymyksensä joulun sanoma saa myöhemmin, pitkänäperjantaina ja pääsiäisenä. Silloin paljastuu, että Jumala tuntee omakohtaisesti myös ihmisen haavoittuvuuden. Tämä ikuisen ja rajallisen, arvokkaan ja hauraan yhdistelmä on vuosisatojen ajan innoittanut taiteilijoita ja rohkaissut yhteiskunnallisia uudistajia toimimaan paremman maailman puolesta. Yhä tänäänkin se avaa toivon näköaloja epävarmaan tulevaisuuteen. Joulun valo näyttää tietä kauas.

Uskonnolla on ollut ja on edelleen suuri merkitys. Ennen kaikkea Jumalalla on edelleen suuri merkitys. Siksi vietämme jälleen joulua.

»Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.» (Luuk. 2:15)