Joint Statement of the Nordic Bishops on the Return of Forcibly Transferred Ukrainian Children - In English below

“Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä, sillä heidän kaltaisilleen kuuluu taivasten valtakunta” (Matt. 19:14)

Me, pohjoismaiset luterilaiset ja ortodoksiset piispat – lännen ja idän perinteistä – kirjoitamme raskain sydämin todistaessamme syvää loukkausta siinä, mitä kirkko pitää kaikkein pyhimpänä: jokaisen ihmisen loukkaamattomatonta arvoa ja erityisesti lapsuuden pyhyyttä sekä perhesiteiden jumalallista rakennetta. Ukrainan lasten pakkosiirrot Venäjälle eivät ole vain poliittinen tai humanitaarinen kriisi, vaan haava Jumalan kuvassa, joka on läsnä jokaisessa näistä arvokkaista lapsista.

Kristillinen usko ja ihmisoikeudet tunnustavat jokaisen ihmisen äärettömän ja luovuttamattoman arvon. Tämä kieli antaa meille yhteisen tavan ilmaista sen, minkä sydämemme tietävät todeksi: nämä lapset kuuluvat Jumalalle, omille perheilleen ja itselleen. Kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ja instituutiot, mukaan lukien Yalen yliopiston Humanitarian Research Lab, ovat dokumentoineet vähintään 19 500 ukrainalaisen lapsen pakkosiirrosta. Meidän on kuitenkin surullisina tunnustettava, että todellinen luku on todennäköisesti paljon suurempi. Lapsia on altistettu järjestelmälliselle identiteetin hävittämiselle: pakko-adoptioille, kansalaisuuden vaihtamiselle ja uudelleenkoulutusohjelmille, joiden tarkoitus on katkaista heidän yhteytensä ukrainalaiseen perintöön, kieleen, kulttuuriin ja identiteettiin. Jotain olennaista heidän olemuksestaan on riistetty niiltä, jotka haluavat muovata heidät vieraan ideologian kuvaksi sen sijaan, että he saisivat kasvaa Luojansa kuvana.

Tämä käytäntö rikkoo sekä kansainvälistä oikeutta että kristillistä todistusta, joka korvasi kansallisuuden, rodun ja luokan rajoitukset Kristuksen rakkauden lailla. Apostoli Paavali kirjoittaa: Kristuksessa kaikki ovat yhtä (Gal. 3:28). Kristillinen opetus muuntaa evankeliumin käskyt julkiseksi etiikaksi. Tämä kriisi iskee ihmisarvoon, perheen eheyteen ja heikoimpien suojeluun. Näiden lasten palauttaminen on kirkon sitoutumisen vahvistamista heidän puolelleen.

Siksi vetoamme kaikkiin osapuoliin, erityisesti Venäjän uskonnollisiin johtajiin, tunnustaakseen, että lasten pakkosiirto rikkoo kansainvälistä humanitaarista oikeutta – Geneven neljännen sopimuksen 50. artiklaa ja Lapsen oikeuksien sopimuksen 9. artiklaa – ja voi muodostaa rikoksen ihmisyyttä vastaan. Venäjän federaation on välittömästi lopetettava iskut ja pakkosiirrot, sekä tehtävä yhteistyötä Punaisen Ristin kanssa perheiden jälleenyhdistämiseksi ja lasten palauttamiseksi alkuperäisille alueilleen. Lapset eivät ole sodan tai poliittisen ideologian välineitä, vaan Jumalan kuvan kantajia, jotka ansaitsevat suojelun ja identiteettinsä, perhesiteidensä ja kulttuuriperintönsä säilyttämisen. Kirkon on seistävä todistajana tämän perustavan totuuden puolesta.

Tapio Luoma, arkkipiispa, Suomen evankelis-luterilainen kirkko
Elia, Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa, Suomen ortodoksinen kirkko
Antje Jackelén, emerita-arkkipiispa, Ruotsin kirkko
Olav Fykse Tveit, presiding bishop, Norjan kirkko
Gudrún Karls Helgudóttir, piispa, Islannin kirkko
Peter Skov-Jakobsen, piispa, Kööpenhaminan hiippakunta, Tanskan evankelis-luterilainen kirkko

—

“Let the little children come to me, and do not hinder them, for the kingdom of heaven
belongs to such as these” (Matthew 19:14)

We, Nordic Lutheran and Orthodox bishops, Western and Eastern in tradition – write with heavy hearts
of witnessing a profound violation of that which the Church holds most sacred: the inviolable dignity
inherent in every human person, and particularly the sanctity of childhood and the divine architecture
of family bonds. The forcible transfer of Ukrainian children to Russia represents not merely a political
or humanitarian crisis, but a deep wound inflicted upon the image of God itself, as it resides in each of
these precious children.

Christian faith and human rights agree in acknowledging each person’s infinite and inherent dignity.
This language provides us with a shared grammar through which we might articulate what our hearts
know to be true: that these children belong to God, to their families, and to themselves. International
human rights organizations and institutions, including Yale University’s Humanitarian Research Lab,
have documented the forced displacement of at least 19,500 Ukrainian children – though we must
acknowledge, with sorrow, that the true number likely exceeds what one investigation can capture.
These children have been subjected to an orchestrated erasure of identity: forced adoption, coerced
citizenship changes, and systematic re-education programs designed to sever them from their
Ukrainian heritage, their language, their culture, and their identity. Something essential about their
being has been taken from them by those who would remake them in the image of a foreign ideology
rather than allow them to grow in the image of their Creator.

This practice violates both international law and Christian witness which replaced allegiances of
nation, race, and class with fidelity to Christ’s law of charity. As the apostle Paul writes, in Christ all are
one (Gal 3:28). Christian teaching transcribes Gospel imperatives into public ethics. This crisis strikes
at human dignity, family integrity, and the protection of the vulnerable. Facilitating these children’s
return is a reaffirmation of the Church’s commitment to stand with the vulnerable.

Therefore, we appeal to all parties, particularly religious leaders in Russia, to recognize that forcible
transfer of children violates international humanitarian law – Article 50 of the Fourth Geneva
Convention and Article 9 of the Convention on the Rights of the Child – and may constitute crimes
against humanity. The Russian Federation must immediately cease all strikes and stop forced
transfers of Ukrainian children and collaborate with the Red Cross in facilitating reunification with
families and return to territories of origin. Children are not instruments of war or political ideology but
bearers of the divine image, deserving protection and preservation of their identity, family bonds, and
cultural heritage. The Church must stand witness to this fundamental truth.

Archbishop Tapio Luoma, Evangelical Lutheran Church of Finland

Archbishop Elia, Archbishop of Helsinki and All Finland, Orthodox Church of Finland

Archbishop emerita Antje Jackelén, Church of Sweden

Presiding bishop Olav Fykse Tveit, Church of Norway

Bishop Gudrún Karls Helgudóttir, Church of Iceland

Bishop Peter Skov-Jakobsen, Diocese of Copenhagen, Evangelical Lutheran Church of Denmark

See more:
Nordic bishops appeal for return of forcibly displaced Ukrainian children | The Lutheran World Federation