Voimaa arkeen

Joh. 21:1-14

Paluu arkeen voi joskus tuntua raskaalta. Luulen, että tiedät sen tunteen, kun miellyttävän ja hauskan tilaisuuden jälkeen on ryhdyttävä jälleen miettimään arkisia askareita ja koetettava palata monenlaisten velvollisuuksien pariin. Lomamatka tai läheisten ja ystävien kanssa vietetty viikonvaihde ovat voineet olla niin viihdyttäviä, että tuntuu haikealta, ellei jopa ikävystyttävältä luopua niistä ja suunnata arkeen. Mieli viipyy vielä kauan mukavissa muistoissa ja tunnelmissa, vaikka ajatukset pitäisikin suunnata uusiin välttämättömiin haasteisiin.

Aro sakko diivesko dziviba vojula aahhes drouvo. Me passaa, te tu dzaaneha douva pinsiba, ka latso ta lustiko fanibosko paalal hin mostiba pappales te tenkaves sakko diivesko buttia ta freestaves froijime uuhlibongo mahkar. Phirro tiijako dzaaben elle neerune ta maale komujensa it aahhime kurkosko ömsiba hin vojude aahen jakke latse, te hin hortta drouvo te mukken doolen ta dzal paalala sakko diivesko dziviba. Dzinta hin panna harhal aro latse ta lustika minsibossa ta pinsibossa, vahka tenkibi mote tsuuves aro neve mostino kharibi.

Tällainen on tilanne, josta löydämme tänään Jeesuksen opetuslapset. Päivän evankeliumi kuvaa asian erinomaisen hyvin ja tarkasti. Pietari ja muutamat muut opetuslapset ovat lähteneet harjoittamaan vanhaa ammattiaan, kalastamista. Tuttua puuhaahan se heille on, kokeneita kalamiehiä kaikki. Kalastajan työhön on pitänyt palata, sillä ei ole oikein muutakaan vaihtoehtoa. Pietarin ja kumppaneiden on kuitenkin vaikea keskittyä tuttuihin kalastajan rutiineihin, veneen ohjaamiseen, verkon heittämiseen ja jälleen sen veneeseen vetämiseen. Aivan epäilemättä heidän ajatuksensa ovat muualla.

Ajasavo stedos hin, katta lahhaha aka diives Jeesusesko sikjikuune. Diivesko evankeliumos sikila saaka rankanes ta latses. Petrus ta part vaure sikjikuune hin dzeele te streevaven pengo phurano professio, matsiba. Pinsardo buttiha douva lenge sas, dooleske ka joon saare aahte tsihka doi butti. Aro matseskiiro buttia paalal sas mostiba te vel, taala na aahtas vaure barubosko vojibi. Petrus ta vaure phaalen sas drouvo te dzal arre matsiboskiiresko buttia, sar skuutako traadiba, verkosko hlengiba ta pappales doolesko sterdiba aro skuuta. Lengo tenkibi hin horttas auri.

Pietarin ja muiden opetuslasten ajatukset olivat siinä merkillisessä kokemusten kokonaisuudessa, joka oli alkanut kolmisen vuotta aikaisemmin, kun Jeesus oli kutsunut heidät seuraajikseen. He olivat lähteneet Jeesuksen mukaan ja jättäneet työnsä ja vaihtaneet sen toisenlaisiin vastuisiin. He olivat kuulleet Jeesuksen opetuksia Jumalan valtakunnasta. He olivat suorastaan imeneet itseensä Jeesuksen opetuksia. He olivat todistaneet, kuinka Jeesus kohtasi köyhiä, sorrettuja, aikansa yhteiskunnan reunoille unohdettuja, nälkäisiä, sairaita ja kuolevia. He olivat omin silmin nähneet ja omin korvin kuulleet, miten Jeesus toi ihmisille ylimaallisen toivon, Jumalan läsnäolon kokemuksen ja elämänilon. He olivat huomanneet, miten paljon vaikuttaa se, että ihminen voi kokea saavansa synnit anteeksi ja ottaa vastaan armon. Jeesus oli Jumalan asialla, ja sen ihmiset kyllä huomasivat. Jeesuksen seurassa sai itsekin ottaa vastaan muiden huomiota. Tuo aika Jeesuksen kanssa oli ollut rikasta ja unohtumatonta.

Petrusko ta vaure sikjikuunengo tenkibi sas aro doi merknime faniba, so sas byrjudas triin bereh sigide, ka Jeesus sas khardas leen följaven les.  Joon sas dzeele Jeesusko följa ta mukne pengo butti ta ömsade douva vaure anglal svaariba. Joon sas hunle Jeesusko sikjiba Deevelesko vollako phuujata. Joon sas liine pengo arre Jeesusko sikjibi. Joon sas dikne sar Jeesus liias prissi tsuore komuja, tsetano phuujako ringa aahhime uubristime, bokhale, nasvale ta meerime komuja. Joon sas pengo iega jakkensa dikne ta pengo iega kaanensa hunle, sar Jeesus anjas komujenge praal nature haagiba, Deevelesko neer aahhibosko pinsiba ta dzivibosko lohiba. Joon sas hogade, sar buut angouvila douva, te komunis vojula lel pesko grehhi prossimeske ta te lel prissi nyöda. Jeesus sas Deevelesko buttiako khaal, ta douva komuja dikne. Jeesusko följibossa liijas komunis kokare lel prissi vaure komujengo hogiba. Kouva tiija Jeesusessa sas barvalo ta uutanbristimen.

Sitten kaikki oli loppunut. Jeesus oli ristiinnaulittu rikollisen tavoin, ja ristillä hän oli myös kuollut. Katastrofi oli täydellinen. Kaikki se, mihin Pietari ja muut opetuslapset ja kaikki Jeesuksen seuraajat olivat luottaneet ja uskoneet, oli pyyhitty pois. Pitkäperjantai oli merkinnyt unelmien ja toivon loppua. Mutta tähän ei kaikki ollutkaan päättynyt. Suurin hämmennys nousi lopulta siitä, että Jeesus ei jäänyt hautaan. Hän oli noussut kuolleista. He olivat nähneetkin Jeesuksen, joka oli ilmestynyt heidän keskelleen, kun he olivat lukkiutuneet sisätiloihin pelätessään vainoa.

Taala saaro sas hluutimen. Jeesus sas tsuuven apo truhhul sar kriminaalo, ta apo truhhul jou sas merdas. Katastrofis sas phervalo. Saare douva, kai Petrus ta vaure sikjikuune ta saare lesko följibongiire sas passide, sas nikki. Langhto kurkesko panghto diives merknidas kaan suunengo ta haagengo hluutiba. Bi saaro na sas dai. Koni baaride undriba aprudas hluutimes dotta, te Jeesus na stannadas aro gruopa. Jou sas aprudas meribosta. Joon sas dikne Jeesus, koon sas oppenbaaradas lengo mahkar, ka joon sas buklimen arre, ka joon trahte jaagiba.

Nyt, kalastusveneessä yöllä verkkoja heittäessään ja niitä jälleen veneeseen vetäessään opetuslapset muistelivat menneitä tapahtumia. Ei ollut selvyyttä, mitä tulevaisuus toisi tullessaan. Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella, ennen kaikkea siitä, että Jeesus näyttikin olevan elossa? Mihin pitäisi suunnata? Näissä hämmentävissä tunnelmissa oli ollut vain pakko palata arkeen, niin vaikealta kuin se olikin tuntunut. Elämän piti jatkua ja työtä tehdä. Ei voinut jäädä tunnelmoimaan menneissä muistoissa. Arki vaati ankarasti huomiota. Paluu arkeen oli raskasta, varsinkin tänä yönä, kun saalista ei ollenkaan järvestä noussut.

Kaan, aro matsibosko skuuta rassa ka joon hlengade veregi ta ka doolen sterde aro skuuta sikjikuune minsada phurane fanibi. Na dzaanide klaares, so sas te vel lengo naal. So datta saaresta mote tenkaves, sigide saares dotta, te Jeesus dissudiilo te aahhel dzivime? Kai mote dzal? Aro dai pinsibi sas aahtas mostiba te dzal paalal sakko diivesko tiija, jakke drouva sar douva sas pinsude. Dziviba mote dzal ta buttia mote tseeres. Na vojula te aahhel aro phurane minsibossa. Sakko diives kamjas drouves hogiba. Paalal aaviba aro buttiako diives, jakke drouves sar douva sas pinsadiilo. Dziviba mote langhtuves ta buttia mote tseeres. Na vojude ta aahhel  aro dzeele minsibi. Buttiako diives kamjas drouves hogiba. Paalal aaviba aro sakko diives sas drouvo, horttas aka rat, ka tsii matse na liine leenesta.

Päivän evankeliumi jatkuu kuitenkin kiinnostavasti. Se siirtää huomion aivan uudenlaiseen todellisuuteen. ”Aamun koittaessa Jeesus seisoi rannalla, mutta opetuslapset eivät tunteneet häntä. Jeesus huusi heille: ”Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?” ”Ei ole”, he vastasivat. Jeesus sanoi: ”Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte.” He heittivät verkon, ja kalaa tuli niin paljon, etteivät he jaksaneet vetää verkkoa ylös. Silloin se opetuslapsi, joka oli Jeesukselle rakkain, sanoi Pietarille: ”Se on Herra!””

Diivesko evankeliumos dzala endo dzintanes. Douva rigila hogiba aro nevo tsatsiba. ”Sarrako tiija Jeesus sas sterdo apo stranna, bi sikjikuune na pinsade les. Jeesus diijas gooli lenge: ” Hunnen dzeene! Hinko tumen tsi te han!” ” Na aahhela, joon svaarade. Jeesus phenjas lenge: ”Hlengaven vereki skuutako hortto ring, jakkes tumen lena.” Joon hlengade pengo vereki, ta matse aulo jakke buut, te joon na orgude te sterdaven doolen apre. Taala douva sikjikuuno, koon sas koni kamlide Jeesuske, phenjas Petruske: ”Douva hin Rai”

Se on Herra. Vähitellen opetuslasten tajunnassa kasvoi ymmärrys, että itse Jeesus heille rannalla huusi. Ylösnoussut ja kuoleman voittanut Herra puhutteli seuraajiaan ja kysyi ensimmäiseksi, onko heillä syötävää. – Tällainen on oikea Herra ja Johtaja. Hän huolehtii seuraajistaan ja heidän hyvinvoinnistaan. Hän neuvoo, miten kannattaa toimia, minne verkot on hyvä heittää. Sanalla sanoen, Herra johdattaa omiaan.  Tämä Herra myös valmistaa seuraajilleen ateriaa, jotta he voivat saapua valmiiseen pöytään.  ”Tulkaa syömään!”, Herra sanoo.

Douva hin Rai. Kuti tiijako paalal sikjikuunengo dzaaniba aulo lengo tenkiba, te Jeesus kokares sas apo stranna ta diijas gooli. Apre aahhime ta meribosko kvinniba Rai rakkadiilo följibongiiren ta puhtas vaagos, hinko tumen tsi haaben. Ajasavo hin horttas tsihko praaluno. Jou omsorgila lesko följibongiirenna ta tsihko aahhibosta. Jou sikila sar te hyövula te tseeres, kai lengo veregi hin tsihko te hlengaven. Vojuvaha te phennen Rai rikila pesko iega. Dauva Rai panna fäärdila lesko följibongiiren haaben, jakkes joon vojuvena ven aro fäärdime tafla. ”Aven te han!”, Rai phennela.

Tulkaa syömään. Niin sanoo ylösnoussut Herramme Jeesus myös meille tänään täällä Malmin kirkossa. Ehtoollispöytä on juuri tuollainen Herramme valmistama ateria, jonne hän kutsuu seuraajiaan saamaan uuden voiman. Eihän tässä leivässä ja viinissä paljon energiaa ole, mutta ehtoollisen voima ei perustukaan suureen annoskokoon. Se perustuu yksinomaan siihen, että tässä leivässä ja viinissä on itse Jeesus Kristus läsnä. Hänen voimansa on tänään tarjolla meillekin, hänen ylösnousemusvoimansa, joka nujersi kuoleman mahdin ja pimeyden vallat. Siinä voimassa on turvallista palata arkeen ja kaikkiin sen haasteisiin.

Aven te han. Jakkes apre aahhime Rai Jeesus phennela panna amenge aka diives daari aro Malmisko khangari. Padresako tafla hin jakkes ajasavo amengo Raijesko fäärdime haaben, kai jou kharla meen te len lesko nevo dzoor. Naaha dai maaro ta mool buut energia naa, bi padresako dzoor na aahhela doi, sar baro douva dielos hin. Douva botnila kokares doi, te dai aro maaro ta mool hin Jeesus Kristos pes neer. Lesko dzoor hin rekkimen menge, lesko apre aahhibosko dzoor, so diijas teelal meribosko broosniba ta tamlibosko volli. Aro doi volla hin tsihko ta aavel paalal aro sakko diivesko dziviba ta aro saare doolesko rakkibi.

Tänään kristittyjen pääsiäisjuhlan jatkuessa juhlimme myös Romano Mission 120-vuotista historiaa. Näin kauan on Romano Missio ollut mukana maamme romaniväestön arjessa ja tuonut toivoa niiden arkisten kokemusten keskelle, jossa on koettu omaa voimattomuutta, ympäröivän maailman piittaamattomuutta ja syrjintää. Romano Mission monipuolinen työ on ollut romaniväestön omaa työtä oman väen voimaannuttamiseksi muistuttamalla romanien oikeuksista ja pitämällä yllä ainutlaatuista romanikulttuuria. Tänään on aika kiittää Jumalaa järjestön niin entisistä kuin nykyisistäkin vastuunkantajista. Ilman heidän kaukokatseista toimintaansa ja panostustaan romaniväestön hyväksi moni asia olisi tänään epäilemättä huonommalla tolalla.

Aka diives deulikanengo heeruno juulako paalal ame juulavaha Romano Missiako 120-berehesko historia. Jakke harhal sar Romano Missio hin aahtas mengo themmesko kaalengo folkengo sakko diives ta anjas haagiba sakko diivesko dzivibosko mahkar, kai hin pinsade iego uudzorjilba, trystalo bolibako uutan kamliba ta ring tsuuviba. Romano Missiako buut ringako butti hin aahtas kaalengo iego butti aro pengo iego komujengo dzoralimeske ta te minsiboske kaalengo iega horttibonna ta te rikkaven iego hlaagako kaalengo kulttuures. Kaan hin tiija te pargaven Deevel, stelliboskiiresko jakkes phurane ta aka diivesko buttibongiiren. Uutan lengo duural dikkiba buttia ta tsuuviba kaalengo haal, buut saagi aahhenas aro bengalide stedos.

Romano Mission perustehtäviin kuuluu tarjota romaneille hengellistä tukea. Usko Jeesukseen on tärkeä ulottuvuus suomalaisessa romanikulttuurissa. Siksi on hyvä juuri tänään Romano Mission juhlapäivänä kuulla Jeesuksen kutsu: Tulkaa syömään. Tulkaa iloitsemaan Jumalan rakkaudesta ja johdatuksesta. Tulkaa ottamaan vastaan ikuisen elämän ruoka. Näin meitä kutsuu yhteyteensä ylösnoussut, kuoleman voittanut Herramme Jeesus Kristus. Hän antaa meille voiman palata arkeen, kun tämä juhlahetki on ohi ja kun on jälleen aika kohdata arjen haasteet ja kysymykset. Pääsiäisen ilo on sitä, että ylösnoussut Jeesus on sinun kanssasi myös arjessasi. Siellä arjessa on suuri hetki, kun saa huomata Jumalan rakkauden ja johdatuksen. Silloin voi opetuslapsi Johanneksen tavoin todeta: Se on Herra.

Romano Missiako botnosko buttia hunjula te rekkaven kaalengo deulikaano hahtiba. Passiba apo Jeeus hin fuortano saaka aro finitiko kaalengo kulttuura. Dooleske hin tsihko aka diives Romano Missiako juulako diives sar Jeesus kharla: Aaven te han. Aaven te lohjaven Deevelesko kamlibosta ta liedibosta. Aaven te len prissi alsino dzivibosko haaben. Jakkes ameen khaarena aro lesko tsetiba apre aahhime, meribosko kvinnime Rai Jeesus Kristos. Jou dela menge dzoor te dzal aro buttiako diives, ka dauva juulako tiija hin om ta ka pappales hin tiija te dikkes sakko diivesko rakkibi ta puhhibi. Poostako lohiba hin douva, te apre aahhime Jeesus hin tussa panna aro sakko diives. Doori hin baro tiija, ka tu leha te dikkes Deevelesko kamliba ta liediba. Taala vojula sikjikuuno phennes sar Johannes: ”Douva hin Rai.