Pysähdy kuuntelemaan

Radioaallot olivat ihmeellinen asia sata vuotta sitten, kun yleisradiolähetykset Suomessa alkoivat. Miltei valon nopeudella liikkuvat sähkömagneettiset signaalit toivat ohjelmia vastaanottimiin eri puolilla maata. Etäisyyksistä huolimatta kuuntelijat olivat yhtä aikaa läsnä, kun kokoonnuttiin kuuntelemaan musiikki- ja puheohjelmia.  Radiolähetykset yhdistivät suomalaisia ennen kokemattomalla tavalla. Yleisradio onkin merkinnyt paljon suomalaisten me-hengelle. 

Jumalanpalvelukset ja hartausohjelmat ovat kuuluneet Yleisradion lähetyksiin jo niiden aloituspäivistä saakka. Ne ovat sadan vuoden ajan olleet merkittävä ja edelleen suosittu osa Yleisradion työtä koko kansan monipuolisena palvelijana.  Monenlaisten ohjelmien lomassa jumalanpalvelukset ja hartaudet ovat ihmisen puhetta ei vain ihmiselle vaan myös Jumalalle.  Parhaimmillaan ne antavat kuuntelijalle kokemuksen siitä, että Jumala puhuu juuri hänelle.  

Jumalanpalvelukset ja hartausohjelmat Yleisradion ohjelmien kokonaisuudessa ovat jo pelkällä olemassaolollaan muistutus pysähtymisen tärkeydestä. Kuuntelijalle ne ovat mahdollisuus nähdä itsensä omaa havaittavaa todellisuuttamme suuremmissa yhteyksissä, niissä, joissa etsitään omaa paikkaa maailmassa ja vastausta kysymyksiin elämän mielekkyydestä, toivosta, luottamuksesta, rauhasta ja sovinnosta. 

Median nopea kehitys on muuttanut kuuntelu- ja katselutottumuksia. Tarjontaa on nykyisin suorastaan tukahduttavan paljon. Radiota ja televisiota pidetään avoinna, vaikka niitä ei seurattaisikaan. Radion ensimmäisinä vuosikymmeninä tilanne oli toinen. Tarjonta oli rajoitettua, ja radiolähetyksiä kuunneltiin keskittyneesti, usein yhdessä muiden perheenjäsenten kanssa. Muut askareet saivat odottaa, kun seurattiin kiinnostavaa ohjelmaa. 

Evankelista Luukas luonnostelee mieliimme tuokiokuvan yhdestä tilanteesta, jossa puhetta kuunneltiin keskittyneesti. Jeesus oli saapunut vieraaksi taloon, jossa asuivat sisarukset Martta ja Maria. Heille Jeesus puhui kiinnostavia asioita – Jeesushan tunnettiin koskettavista puheistaan. Niitä kuunneltiin mielellään. Samalla Jeesuksen puheiden kuuntelemisen jatkumolla olemme nyt itsekin tässä messussa.  

Ei ole kuitenkaan aina helppoa keskittyä kuuntelemaan ja siten hahmottaa, mikä puheessa on lopulta olennaista. Mielenkiinto herpaantuu helposti ja ajatus karkailee nopeasti omille teilleen. Aivan oma lukunsa on kysymys, onko juuri nyt ylipäätään oikea hetki kuunnella keskittyneesti. Jospa tämäkin hetki pitäisi käyttää johonkin tärkeämmältä tuntuvaan ja tuloksellisempaan. Keskeneräiset asiat pitäisi hoitaa, ja kiirekin alkaa jo olla.  

Evankeliumin kertomuksessa Martta kipuili juuri tällä tavalla. Jeesus oli kyllä hänellekin tärkeä vieras – juuri siksihän hän halusikin valmistella tunnollisesti vain parasta tarjottavaa vieraalleen. Hän osoittikin moitteensa ei vain sisarelleen Marialle vaan myös Jeesukselle itselleen: nyt pitäisi tehdä ja toimia eikä vain puhua ja kuunnella. 

Martan ja Marian toisistaan poikkeava toiminta on osuva kuvaus jännitteestä, joka kuuluu niin yksittäisen ihmisen kuin yhteisöjen ja koko yhteiskunnan elämään. Miten antaa aikaa keskittyneelle kuuntelemiselle, pysähtymiselle, kun maailma ympärillämme vaatii nopeita liikkeitä ja tehokkuutta? Tärkeät, oleelliset asiat selkiytyvät useimmiten vain ajan kanssa, mutta tällaiselle pysähtymiselle ei suoda mahdollisuutta. Kärsimättömyys, nopeat reaktiot, ärsyyntyminen ja ärsyttäminen leimaavat julkista keskustelua, jossa toisen osapuolen keskittynyt kuunteleminen ei ole muodissa. Seurauksena on, että huomio kiinnittyy vain siihen, mikä on välittömästi käsillä, ei siihen, mitä pitäisi tehdä tulevaisuuden hyväksi. Pitkän tähtäimen perspektiivi katoaa. Juuri tässä oleellista, keskittyneen kuuntelemisen arvoista on pohtia Jeesuksen sanoja: ”Sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen.” 

Jeesuksen kutsu levollisuuteen on tärkeä kuulla aikana, joka kaipaa rauhaa ja sovintoa. Harmillisesti rauha ja sovinto ovat jääneet taka-alalle, koska niiden toteutuminen vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja keskittynyttä kuuntelemista. Rauhaa ja sovintoa ei toki ole unohdettu, mutta tärkeämmiksi ovat kohonneet muut asiat, ennen muuta nopeus ja tehokkuus. Nopeus ja tehokkuus ovat sinänsä tärkeitä ja omana hektisenä aikanamme hyvin ymmärrettäviä. Valitettavasti ne eivät anna mahdollisuutta ja aikaa kypsymiseen, ja se, minkä ei anneta kypsyä, tulee eteemme raakileina. 

Hyvä messua viettävä seurakunta. Voimme kuvitella istuvamme Marian tavoin Jeesuksen jalkojen juuressa. Hänellä onkin meille painavaa asiaa: ”Sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen.” Tämän Jeesuksen mainitseman yhden tarpeellisen etsimisessä ja hahmottamisessa Yleisradiolla on keskeinen rooli. Radion ja television jumalanpalvelusten ja hartausohjelmien tärkein anti on se, että tarjoavat säännöllisen mahdollisuuden pysähtyä, kuunnella ja pohtia suuria, kauaskantoisia asioita. Ne auttavat tarkastelemaan omaa paikkaa tässä Jumalan luomassa maailmassa. Jo pelkästään se, että niillä on vahva asema Yleisradion ohjelmatarjonnassa, kertoo, että kuuntelijat ja katselijat tarvitsevat niitä, ja vieläkin enemmän: koko yhteiskuntamme tarvitsee muistutuksen siitä, että kaikkea ei voi laskea nopeuden ja tehokkuuden varaan. ”Sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen.”