Teemu Laajasalon piispanvihkimys

12.11.2017Tuomas Vaura

Hyvä seurakunta, hyvä Teemu,

Tervetuloa piispanvihkimysmessuun. Tervetuloa, Teemu, hetken kuluttua tähän alttarin eteen. Paikalla on merkitys. Äsken kävelit keskikäytävää pitkin seurakunnan keskellä tänne. Siinä toit mukanasi paljon. En tarkoita kulkuetta, joka sinut saattoi. Sen osalta on niin, että sinä et tuonut kulkuetta mukanasi vaan kulkue toi sinut, hiippakunnan, kirkon ja sisarkirkkojen yhteinen kulkue toi sinut tänne.

Se mitä toit, on koko tähänastisen elämäsi. Sen tuot mukanasi tähän. Tässä ovat mukana kaikki ne päivät, jotka olet elänyt, kaikki elämäsi ihmiset, kaikki mitä muistat ja sekin mitä et voi tai halua muistaa. Kaikki se on sinussa, kaikki se on nyt tässä kirkossa. Tällainen ihminen on tullut Jumalan ja seurakunnan eteen.

Tässä tämä ihminen puetaan ja varustetaan piispan tunnuksin ja siunataan kättenpäällepanemisella. Se tuntuu, se tuntuu myös fyysisesti. Tämä koskee koko ihmistä, Teemua kokonaisuutena. On kyse enemmästä kuin tiettyjen vastuiden saamisesta. Tämä koskee sitä, miten Jumalan sinulle antama ainutkertainen elämä tässä maailmassa toteutuu.

Piispan virassa on kaksi ulottuvuutta. Toinen liittyy siihen mitä ja miten piispa tekee, siihen, miten tukee seurakuntia, tulkitsee uskoa siinä erityisessä ajassa ja paikassa, jossa Kristuksen kirkko elää. Sinun osaltasi kasvavalla pääkaupunkiseudulla, Helsingin hiippakunnan todellisuudessa. Sinulta tullaan odottamaan selkeyttä, suoruutta ja vahvuutta kestää ristiriitoja. Tulet tarvitsemaan paljon herkkyyttä, paljon rohkeutta, paljon hiljaisuutta ja rukousta, paljon voimia kantaa yksinäisyyttä ja tunteitten kuormia.

Piispan virka on vaativa virka, mutta se on myös ihmisen kokoinen ja ihmisen näköinen.

Toinen ulottuvuus liittyy juuri siihen, mitä piispa on. Piispa on Kristuksen kirkkoa yhdistävät kasvot tässä hiippakunnassa. Se tulee vastaan niin julkisuudessa kuin Helsingin kaduilla kävellessä. Siinä on olennaista, ei vain että violetti paita ja risti näkyvät, vaan että niitä kantaa ihminen, jolla ihmisen kasvot ja ihmisen historia. Kristuksen kirkolla on aina ihmisen kasvot, todelliset ihmisen kasvot, joita mielikuvien rakentaminen ja odotusten paineet eivät peitä. Sinun osasi on nyt entistä näkyvämmin olla Kristuksen kirkon ihmisen kasvot Helsingin hiippakunnan ihmisille.

Teemu, Jumalan sinulle antama elämä toteutuu nyt näin. Tähän tehtävään ja tähän osaan hiippakunta on sinut kutsunut. Mutta tässä ei ole koko elämäsi. Voidaksesi tunnistaa itsesi kaikkien odotusten ja vaatimusten keskellä tarvitse niitä tiloja ja ihmisiä, joitten keskellä voit hengittää väljästi ja rauhassa, ihmisiä jotka näkevät Teemun eivätkä virkaasi. Tarvitset perhettä ja läheisiä; he tarvitsevat sinua, eivät piispana vaan Teemuna. Pidä huoli, että sille on tilaa, ettet katoa itseltäsi ja läheisiltäsi.

Tarvitset toki myös muuta, tarvitset työtovereita hiippakunnassa ja kirkossa, tarvitset sitä, että puolestasi rukoillaan hiippakunnan kirkoissa. Piispan virka voi olla yksinäinen, mutta yksin siinä ei ole.

Ja tarvitset tätä paikkaa, alttaria, Kristuksen läsnäolon paikkaa. Tästä sinut lähetetään, tässä sinut siunataan. Tämä ei ole vaatimusten ja odotusten ja tehtäväksiantojen paikka. Tämä on armon ja vastaanottamisen paikka. Kukaan meistä ei tiedä, mitä sinulla on edessäsi. Toivottavasti paljon iloa ja mielekkyyttä; jos edessä on armottomuutta niin kuin kirkossakin voi olla, palaa tähän, alttarille, josta sinut lähetetään. Tämä on armollisuuden paikka.

Paikalla on merkitys. Tervetuloa tähän, alttarille.