Rakennuskiviä

30.06.2017Petri Merenlahti

Avajaistervehdykseni Suviseuroissa Porin Kirjurinluodolla 30.6.2017

Hyvä suviseuraväki, sisaret ja veljet Kristuksessa,

teitä täällä Porin Kirjurinluodossa katsoessani ajattelen kiviä, rakennuskiviä. Se ei johdu siitä, että pitäisin teitä kovina ja kivettyneinä. Päinvastoin. Näen eläviä kasvoja, ihmisiä, sisaria ja veljiä Kristuksessa, jotka ovat tulleet eri teitä samalle luodolle, koska suviseurat ovat sielulle ja mielelle tärkeät. Ajattelen kiviä, koska haluan tervehtiä teitä Efesolaiskirjeen sanoin:

Hän tuli julistamaan rauhaa teille, jotka olitte kaukana, ja rauhaa niille, jotka olivat lähellä. Hän on avannut meille molemmille pääsyn Isän luo yhden ja saman Hengen johdattamina. Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen. (Ef 2:17-22)

Rakennuskiviä. Jumalan asumuksen rakennuskiviä. En tiedä, millaisena kivenä itse kukin teistä itsensä tuntee ja näkee. Juuri nämä seurat saattavat olla sellainen tilanne, jolloin erityisellä tavalla kokee, että kuuluu yhteiseen rakennukseen. Täällä hengittää sellaista hengellistä perintöä, jonka tuntee omakseen. Nämä ovat omia ihmisiä, tähän kuuluu. Sellainen on ihmiselle suuri lahja. Yhtä hyvin joku saattaa tuntea, että on kivi joka ei sovi tähän yhteiseen rakennukseen. On etäännytty, irtaannuttu tai irrotettu, on lakattu sanomasta Jumalan terve. Erilleen joutumisen kipu ja erilleen pääsemisen vapaus, nekin saattavat olla täällä. Silloinkin jokin perinnöstä elää sisällä; tämä on hengellinen maasto josta kasvaa. Sellainenkin kivi on osa yhteistä rakennusta.

Rakennuskivet eivät ole keskenään samanlaisia. Ne ovat eri kokoisia ja eri muotoisia. Kiven sisään ei näe, niin kuin ei ihmisen sisään näe. Vain Jumala näkee. Sitäkään ei voi nähdä, millaista sielun lohtua ja rauhaa kukin etsii ja suviseuroista saa, millaista yhteyttä ja hengellistä iloa. Täällä niin kuin kaikkialla Jumalan asumuksen rakennuskivet tukevat toisiaan. Mutta täällä niin kuin kaikkialla ne voivat myös kolhia toisiaan, joskus särkymiseen saakka. Senkin Jumala näkee. Sellaisen tunnistamisessa meidän on oltava herkkiä ja siihen puuttumisessa päättäväisiä.

Rakennuskiviä, eläviä kiviä me kaikki. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Teidät on Kristukseen kastettu. Sellaisina teidät näen, kivinä yhteisessä rakennuksessa. Itse rakennus ei ole vain täällä Kirjurinluodossa tai tässä liikkeessä. Rakennus on Kristuksen kirkko. Täällä liitymme koko Kristuksen kirkon historiaan, apostoleista alkaen. Se mikä on täällä vahvaa ja ehjää, on koko rakennuksen asia. Se mikä on täällä särkynyttä tai ristiriitaista, on koko rakennuksen asia. Rakennus ei ole yhden huoneen rakennus. Se on monien huoneiden, monien kerrosten ja monien kulmien rakennus. Niin Kristuksen kirkko on historian kuluessa rakentunut; niin Pyhä Henki on kirkkoa rakentanut. Rakennukseen on kiinnitytty eri tavoin, muodostettu eri huoneita, yhdessä huoneessa reformaation perintönä luterilainen kirkko, siinä pietismin kulma ja pietismin kulmasta yksi osa on tänään täällä Kirjurinluodossa.

Sisaret ja veljet Kristuksessa,

Kukaan meistä ei voi sanoa, että tuo kivi ei kuulu rakennukseen, koska on tuon näköinen, kokoinen tai muotoinen, tai että tuollainen huoneen nurkka ei kuulu rakennukseen, koska sen kivet ovat erilaisia. Kivet liittää rakennukseksi itse Kristus, hän joka sanoo: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä”. ”Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen.”

Siunatkoon kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki suviseurat osana Kristuksen kirkon rakennusta, ja antakoon kaikille sen rakennuskiville sellaisen paikan ja levon, jota tarvitsee.