Kyse on armosta

14.04.2018Petri Merenlahti

Tervehdykseni Suomen AA:n 70-vuotisjuhlissa 14.4.2018

Arvoisa juhlaväki,

Minulla on ilo tervehtiä 70-vuotiasta Suomen AA-liikettä. Teen sen mielelläni. Tiedän AA-liikkeen merkityksen monille alkoholisteille ja heidän läheisilleen. Te tunnette näitä kertomuksia, kertomuksia siitä, miten elämä on muuttunut. Sellainen on puhuttelevaa. Minua AA-liike puhuttelee myös toisella tapaa. Minua puhuttelee tapa, jolla AA-liike lähestyy ihmisiä ja elämää. Kun katson 12 askelta, olen tunnistavani niiden taustalla armon läsnäolon.

Nimettömyys

AA-liikkeen tunnusmerkkinä on nimettömyys. Nimettömyyden voin ajatella luovan sellaisen luottamuksen piirin, jossa ihmisellä on mahdollista tunnistaa ja tuoda esiin itsestä myös sellaisia puolia, jotka asuvat syvällä mielen kätköissä, sellaisia, joihin sisältyy esimerkiksi häpeää, syyllisyyttä tai murtumista. Häpeän ja syyllisyyden kohtaamiselle ja käsittelemiselle on kovin vähän tiloja ja paikkoja suorituksia, menestystä, selviytymistä ja omassa varassaan elämistä korostavassa kulttuurissa.

Nimettömyys luo tällaisen tilan. Kutsumanimi kuitenkin jää. Yksikään ihminen ei ole kuka tahansa. Jokaisella on oma tarinansa, omat kasvot, omat ihmiset. Jokaisen elämään alkoholismi on kaivanut omanlaisensa jäljet. Mutta AA-liikkeessä on kokemuksen tuoma taju siitä, että alkoholismi ei kysy nimeä, ei asemaa, ei kansalaisuutta, ei arvoa. Se voi tuhota omaa ja läheisten elämää, olipa kyseessä kauppias, betonimies, kampaaja, arkkitehti, peltiseppä, toimittaja, kirkkoherra, kuka tahansa. Sen edessä ihminen on vain ihminen, paljaana tässä maailmassa, niin kuin jokainen ihminen viime kädessä on ja niin kuin ihminen on Jumalan edessä.

Kun ihminen tulee otetuksi vastaan paljaana ihmisenä, vain siksi että on ihminen, kyse on armosta.

Nöyryys

Nimettömyyden ohella toinen seikka, jonka olen tunnistavinani AA-liikkeessä ja joka puhuttelee minua, on tietty nöyryys. Voidakseen tulla autetuksi ihmisen on nöyrryttävä. On myönnettävä oma heikkoutensa, voimattomuutensa ja kyvyttömyytensä. On myönnettävä, että omin voimin ei kykene alkoholismia taltuttamaan. Maailmassa, joka ihannoi sankaruutta ja selviytymistä ja jossa kukin on oman onnensa seppä, AA-liike edustaa radikaalisti toisenlaista näkymää ihmiseen. Se tunnustaa ihmisen haurauden, heikkouden ja tarvitsevuuden. Kaikki sankaruus on lopulta murenevaa.

Perustava lähtökohta on se, että ihminen ei ole arvokas siksi tai vasta sitten, kun on kyennyt kamppailemaan alkoholisminsa kanssa ja selviytynyt. Ihminen on arvokas ihmisenä, alkoholismista riippumatta. Siinäkin on kyse armosta.

Kun tunnustaa oman voimattomuutensa, tunnustaa myös tarvitsevansa toisia. Yksin ja omassa varassaan ei kukaan tässä elämässä selviydy. Sellaisen myöntäminen voi olla kova paikka. Mutta kuitenkin juuri niin elämä täällä toteutuu. Ensimmäinen asia, jonka Jumala luomastaan ihmisestä havaitsi, oli, että ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Siksi luotiin toinen ihminen. Yksinäisyyden takia.

Tämä päivä

Kolmas puhutteleva näköala AA-liikkeessä on sen keskittyminen tähän hetkeen ja tähän päivään. Juuri nyt on olennaista ja riittävää, että olen tänään raitis. Koko moderni elämänmuoto on rakentunut toisenlaisen asennoitumisen varaan. Se on rakentunut tulevaisuudenuskon, kehityksen ja edistyksen varaan. On luotu tavoitteita, muodostettu suunnitelmia, katsottu aina tätä hetkeä kauemmas.

AA-liikkeessä kokemus ja nöyryys on ohjannut toisenlaiseen, perustavasti toisenlaiseen asennoitumistapaan. Elämää ei itse luoda eikä tulevaisuutta rakenneta, vaan tämä päivä otetaan vastaan. Jokainen raitis päivä otetaan vastaan, niin kuin elämä otetaan vastaan, lahjana. Se riittää, siinä on ihmiselle kyllin. Tämä päivä ei ole omasta ansiostamme meillä. Yksin armosta me elämme. Tämän ymmärryksen ja armon läsnäolon tunnistan AA-liikkeessä.

Haluan toivottaa tyyneyttä, viisautta ja rohkeutta kaikkeen siihen, mitä AA-liike tekee ja vaikuttaa, sekä teille runsaasti armollisen Jumalan siunausta.