Kaksi joulua

24.12.2017Tuomas Vaura

Julkaistu Turun Sanomissa jouluaattona 2017

 

Mitä kauemmin olen katsonut maalausta seinälläni, sitä epävarmemmaksi olen tullut.

Taiteilijan nimen tiedän: Gunnar Clemets. Työ on luonnos Vasaramäen kansakoulun seinämaalauskilpailuun. Alareunassa on työn nimi: Tapanin päivä.

Joulunpyhiä siis; tämän juhlan kuva.

Lunta on paljon, kinoksiksi asti. Tuomiokirkon seinustalla parikymmentä ihmistä: muutama nainen pitkässä mustassa kirkkohameessa, muut lapsia. He muodostavat väljän piirin. Kaikki ovat kääntyneinä katsomaan piirin keskelle. Keskellä on tumma kumara hahmo.

¤

Ensikatsomalta kuvassa on menossa jokin vanha tapaninpäivän perinneleikki. Aaton ja joulupäivän juhlatunnelman jälkeen oli kepeän ja hilpeän menon aika. Ajeltiin, huviteltiin, päästettiin juhlan riehakasta tunnelmaa irti.

Kuvassa voisi olla kysymys tällaisesta. Hahmo keskellä temppuilee tai pelleilee, joulun narri ja ilonpitäjä. Ympärillä lauletaan ja nauretaan, lapset katselevat innoissaan.

Sellainen voi olla joulun kuva. Lapsia, yhdessäoloa, hyvää mieltä, kuplivaa riemua. Tätä nykyä enemmän aattona, mutta saman juhlan osana yhtä kaikki. Lasten jännitys ja innostus on sama. Se tarttuu, se on ilmassa. Ja aukenee jokin ovi elämäniloon ja keveään hengitykseen, ohimennen ehkä, mutta kuitenkin. Jälki siitä jää.

Jossain taustalla sanoo enkeli: Minä ilmoitan teille suuren ilon. Voi olla, että se kuuluu huonosti kaupungin kohinan ja kiihkeän touhun keskellä. Voi olla, että lapset kuulevat sen paremmin. Mutta siellä se on, joulun taustaääni, tapaninpäivään saakka. Tämä on hyvän tahdon ja hyvän mielen juhla.

¤

 Olen katsellut maalausta kauan ja tullut epävarmaksi. Työn nimi on ”Tapanin päivä”, ei  ”Tapaninpäivä”. Siis sen Tapanin, alun perin Stefanoksen, jonka muistopäivästä on kyse. Stefanos oli kivitetyksi joutunut ensimmäinen marttyyri.

Näin katsoen kuvassa onkin jotain vakavaa. Tämä ei ole leikkiä. Lasten ja aikuisten piirin keskellä oleva kompura hahmo on suojautunut kyyryyn. Yhtään kiveä ei lennä, mutta kivittää voi myös katseilla ja hiljaisuudella.

Joulun kuva on äkkiä julma. Siinä on yksin jääminen, väkivalta, kiusatuksi tuleminen, häpeä, katkeruus; elämän lukuisat taakat, jotka painavat kumaraan. Ja toiset vain katsovat ympärillä, lapset ja aikuiset.

¤

Katsoopa maalausta kummin tavoin tahansa, sen kuva joulusta on totta. On hyvä tahto ihmisillä, on ilo ja lämpö. Ja on armottomuus, kova ja raskas, eikä rauha vallitse maan päällä.

Täällä ne ovat molemmat, tässä kaupungissa, täällä tuomiokirkon kupeella. Nyt niin kuin silloin, kun hanget olivat korkeat ja kirkkohameet pitkät ja mustat.

En tiedä, kummasta maalauksessa on kyse, vai tarkoituksella molemmista. Mutta taustana maalauksessa ovat ikkunat, joka tapauksessa, kirkon suuret kaari-ikkunat. Niistä hohtaa lämmintä keltaista valoa.

Mielelläni ajattelen, että kirkon ikkunoiden valo sanoo: Teille on syntynyt Vapahtaja.

Noille maalauksen ihmisille, joitten joulussa voi olla elämän ilo tai julmuus tai molemmat. Ja meille nyt, täällä, tässä kaupungissa, saman kirkon kupeessa. Että iloa olisi enemmän kuin julmuutta.