Joululla on muisti

20.12.2017Petri Merenlahti

Arkkipiispan joulutervehdys 2017

On helpompi ajatella menneitä jouluja kuin tulevia. Tulevat ovat vielä tyhjiä. Muisti ei ole tallettanut niistä mitään.

Menneitä jouluja kantaa mukanaan, niin kuin ihminen elämänsä päiviä kantaa. Lapsuuden jouluja toisin kuin aikuisuuden ja myöhempien vuosien, mutta kaikki ne ovat tavalla tai toisella mukana, nekin jotka haihtuvat tietoisen muistin ulottumattomiin.

Sellainen on hyvä ja rauhoittava tieto. Tämä joulu asettuu joulujen jonoon. Aina vuosi kiertää tiettyyn kohtaan ja sitten on joulu. Vuosien rauhallinen rytmi tuo pyhät silloin kun on pyhien aika. Kuin syvällä arjen alla vuoden kierto toistaa yhteistä kertomusta: joulua, pääsiäistä, helluntaita.

Mitä kiihkeämpi on eteenpäin kurottavan yhteiskunnan vauhti, sitä syvemmälle vuoden kulussa toistuva yhteinen kertomus painuu. Mitä suurempi on kasvua, uutuutta ja nopeutta tavoitteleva etunoja, sitä kauemmas haihtuu taju siitä, mitä kohti ponnistellaan.

Siksi pyhistä on syytä pitää kiinni. Joulun yli älkööt kasvuintoiset markkinamiehet juosko; joulua älkööt myykö.

Sielu tarvitsee pyhänsä. Ruumis tarvitsee leponsa. Mieli tarvitsee rauhansa. Yhteinen elämä tarvitsee yhteisen kertomuksensa.

Jouluna voi rauhassa katsoa taaksepäin. Antaa muistin tuoda, mitä se tahtoo, oikullisesti ja katkelmallisesti niin kuin muistilla on tapana. Tai vain olla, miettimättä tulevaa ja muistamatta mennyttä.

#

Miten mahtoivat Maria ja Joosef muistaa Betlehemin. Maria muisti toiset asiat, Joosef toiset. Kahta samanlaista muistia ei ole. Jokaisen muisti on omanlaisensa ja rakentaa mieleen yksityisen maailman. Siihen mitä muisti tallettaa ja mitä unohtaa, vaikuttavat kaikki elämän päivät.

Kenties Maria ja Joosef myöhemmin, aina kun vuoden kierto tuli tiettyyn kohtaan, pysähtyivät muistamaan. Tämä on se aika vuodesta, kun poika syntyi, muistatko. Muistatko hajut siellä tallissa; muistatko miten römeä ääni sillä paimenella oli; muistako kuinka poika alkoi parkua kun ne itämaan miehet kumarsivat; muistatko mihin ne lahjat ovat joutuneet. Ehkä he kertoivat ja kertasivat mitä tapahtui, ehkä kiistelivät siitä, kumpi muistaa oikein. Kertomalla ja toistamalla he rakensivat yhteistä muistia.

Ehkä he aina kun vuoden kierto tuli tiettyyn kohtaan, katsoivat poikaansa ja olivat ylpeitä, hyvillä mielin ja huolissaan niin kuin vanhemmat ovat. Poika oli muuttanut heidän elämänsä, ensimmäinen lapsi, eikä mikään ollut enää niin kuin sitä ennen.

Sitä Maria ja Joosef eivät tienneet, mahtoivatko osata aavistaakaan, että pojan syntymä oli muuttanut koko maailman elämän, eikä mikään ollut enää niin kuin ennen.

#

Kun vuosi kiertyy tähän taas ja pyhät tulevat, voi kaikessa rauhassa antaa muistin liikkua menneissä jouluissa,  muistaa ja huomata muistin haalistuminen.  On paljon, jos on joku, jonka kanssa voi yhdessä muistaa, tai kertoa oman muistinsa asioita: meillä oli niin, syötiin puuro joulurauhan julistuksen jälkeen, sitten koristeltiin kuusi; miten teillä oli.

Jos niin on parempi, voi olla muistamatta. Nyt on joka tapauksessa tämä joulu, tämän vuosi kiertyy tähän kohtaa ja niin joulu on. Se kantaa yhteistä muistia ja yhteistä kertomusta.

Siihen aikaan… Betlehemissä…teille on syntynyt Vapahtaja.